Per Wibergin luovuus ja ammattitaito loistavat ”Head Without Eyes” -sooloalbumilla

Pitkän linjan muusikko Per Wiberg on päässyt vihdoin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa sooloalbumin muodossa. Suurimman osan elämästään musiikille omistanut miekkonen on todennut albumin mukana tulleessa tiedotteessa, että sooloalbumin julkaisu on ollut vain ajan kysymys. ”Head Without Eyes” -albumilla Wiberg on tahtonut keskittyä tunnetiloihin, ja sen voi huomata jo heti albumin avaavalla ”Let The Water Take Me Home” -kappaleella. Aavemaisesti kumahtelevat pianon synnyttämät soinnut yhdistyvät Wibergin rauhalliseen ääneen synnyttäen hyvin intensiivisen ilmapiirin. Kertosäkeistöissä löytyy ponnekkuutta, mutta sen jälkeen pulahdetaan jälleen hillitympään ulosantiin.

Levyn toinen kappale ”Anywhere Blood Flows” johdattaa kuulijan aivan toisenlaisen äänimaiseman äärelle. Poissa ovat melankolisuus ja apaattisuus, kun kuvioihin astuvat rosoiset riffit sekä avaruusmaiset ujellukset. Stonermainen ”Anywhere Blood Flows” kulkee svengaavasti aina kuuteen ja puoleen minuuttiin saakka, jonka jälkeen tunnelma muuttuu kuitenkin painostavammaksi. Kappaleessa kuullaan myös naissolisti Billie Lindahlia, jonka lauluosuudet ovat kuin kirsikka kakun päällä. ”Pass On The Fear” jatkaa stonermaista linjaa, mutta on huomattavasti tummempi ja melankolisempi kuin sitä edeltänyt kappale. ”Pass On The Fearissä” on oikeastaan hieman doomin vivahdetta, minkä myötä kappaleeseen on saatu hienoisesti ahdistavuutta.

Kun kappaleita on takana kolme, on sanomattakin selvää, että albumi kykenee yllättämään. Ja Per Wiberg on onnistunut vangitsemaan kappaleisiin vahvoja tunnetiloja. Myös levyn loppupuolisko esittelee erilaisia äänimaisemia ja tunnelmia. ”Get Your Boots On” lukeutuu äänitteen radioystävällisemmiksi ja pirteimmäksi teokseksi, jossa rosoiset riffit, Wibergin surumielinen ääni ja rytmikkyys kietoutuvat koukuttavaksi paketiksi. ”Pile Of Nothing” nostattaa esiin maailmanlopun tuntemuksia synkän ja raskaan äänimaisemansa ansiosta. Jottei täydellinen pimeys pääsi valtaamaan kuulijaa, kappaleessa kuullaan jälleen upeaäänistä Lindahlia Wibergin ohessa.

Omien sanojensa mukaan Per Wiberg halusi astua mukavuusalueensa ulkopuolelle sooloalbumia tehdessään. Hän halusi tehdä raskasta musiikkia, mutta itselleen uudella tavalla. Tämän lisäksi miekkonen halusi saattaa musiikissa keskiöön sanoitukset ja tunnetilat. ”Head Without Eyesiä” kuunnellessa voi todeta hänen onnistuneen tavoitteissaan.

Suurimman haasteen albumia luodessaan Per Wiberg totesi olleen se, kuinka hän saisi kappaleista tarttuvia mutta pystyisi samalla säilyttämään haluamansa tunnelmat. Kun nyt olen kuunnellut ”Head Without Eyesin” useamman kerran, pystyn ymmärtämään ruotsalaismuusikon huolet. Voin myös todeta, ettei huoleen ollut tällä kertaa aihetta, sillä vaikka kappaleissa on tarttuvia pintoja, keskiössä ovat kuitenkin tunnelmat.

Per Wibergin sooloalbumi on omalla tavallaan raskasta – ei niinkään aggressiivisuuden vaan tunnelataustensa puolesta. Vaikka Wibergin ääni on keskiössä, se ei kaappaa kaikkea tilaa, vaan jättää liikkumavaraa itse musiikille. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii myös lähes kymmenminuuttinen päätöskappale ”Fader”.

”Head Without Eyes” on kunnianhimoinen ja puhutteleva kokonaisuus. Vaikka albumilla on vain kuusi kappaletta, riittää siitä iloa yli 40 minuutiksi. Tänä ajanjaksona kuulija saa sulateltavakseen ja tunnelmoitavakseen paljon, mutta siirtymät tunnelmista toiseen tehdään sulavasti. Levyä kuunnellessa pääsee yllättymään moneen otteeseen, ja itse koin sen aina myönteiseksi. Per Wibergin ääni on vangitseva ja rauhoittava, joka istuu hyvin yhteen niin rauhallisiin kuin kaoottisiin äänimaisemiin. Lisäpisteitä on myös annettava vierailevan naissolisti Lindahlin kauniista äänestä. ”Head Without Eyes” pursuaa Per Wibergin inspiraatiota, ammattitaitoa ja on erinomainen sooloalbumi.

9/10

Kappalelista:

  1. Let The Water Take Me Home
  2. Anywhere The Blood Flows
  3. Pass On The Fear
  4. Get Your Boots On
  5. Pile Of Nothing
  6. Fader

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua