Periphery – II: This Time I’ts Personal
Periphery on saanut valmiiksi toisen kokopitkän albuminsa, ja kyseessähän on progeilevaa, modernia metallia soittava yhtye. Kaiketi tämä yhtye voitaisiin luokitella hämmentävästi nimettyyn djent metalli -genreen.
Levyn aloittaa ”Muramasa” niminen kappale; se lähtee käyntiin melko laiskan oloisesti, ja siinä vaiheessa kun jotain alkaa tapahtua, niin kappale onkin jo loppunut. No, toimiihan tämä nyt vaikka jonkinlaisena introna levylle. Seuraavana kuullaan kappale ”Have A Blast”, jonka ensimmäiset tahdit herättävät pienoista pelkoa siitä mitä tuleman pitää, mutta onneksi asia korjaantuu melko pian. Kyseessä on melkoisen hieno proge-pala, josta ei jää epäselväksi ettei yhtyeeltä taitoa löytyisi. Tässä on kyllä tätä modernia djent metallia parhaimmillaan. Myös seuraava kappale, ”Facepalm Mute”, on varsin räväkkää tavaraa tuoden kuitenkin esiin yhtyeen suurimman heikkouden, nimittäin vokalisti Spencer Sotelon vain puolittain onnistuneet suoritukset. Hän kun onnistuu raskaimmissa murinalauluissa ihan hyvin, mutta sukeltaa todella pahasti puhtaissa osuuksissa. Mieleen tulee yhtyeen lajitoveri The Safety Firen viimeisin levy; puhtaat laulut kuulostavat todella munattomilta ja tylsiltä. Ja ikävä kyllä niitä on levyllä aika paljon.
Toinen levyn ongelma on sen pituus. Reippaasti yli tunnin pituinen kiekko alkaa väkisinkin toistaa itseään jo ennen puoltaväliä. Vaikka yhtyeen jäseniltä löytyykin vahvaa soittotaitoa, on kappaleiden rakenne liian samankaltainen jotta levy jaksaisi kovinkaan useaan perättäiseen kuunteluun innostaa. Tämäntyylistä instrumenttien sahausta kelpaa kyllä kuunnella muutaman kappaleen verran, mutta 14 kappaletta putkeen on jo hieman liikaa. Varsinkin kun nuo vokaaliosuudet ovat hetkittäin todella ankean kuuloista ininää.
Mainos päättyy
Hetkittäin Periphery potkii perseelle oikein mainiosti, mutta saattaa jo seuraavalla hetkellä kuulostaa Simple Planin kaltaiselta pelleryhmältä. Yhtyeen vanhat fanit saavat varmasti rahoilleen vastinetta tämän julkaisun myötä, ja uskoisin heidän kyllä saavan myös uusia faneja. Itselleni tämä ei nyt oikein kolahtanut niin kovaa kuin odotin, jäi hyvin paljon samanlainen maku kuin The Safety Firen ”Grind The Ocean” albumista – hetkittäin erittäin pätevää, mutta päällisin puolin kohtalaisen tylsää meuhkaamista.
6/10
Kappalelista:
1.Muramasa
2.Have A Blast
3.Facepalm Mute
4.Ji
5.Scarlet
6.Luck As A Constant
7.Ragnarok
8.The Gods Must Be Crazy!
9.Make Total Destroy
10.Erised
11.Epoch
12.Froggin’ Bullfish
13.Mile Zero
14.Masamune
Mainos päättyy
http://www.myspace.com/periphery
Kirjoittanut: Juha Attola
3 comments on “Periphery – II: This Time I’ts Personal”
Comments are closed.
Pena
Kiinnitin huomiota kyseisessä arviossa kohtaan, jossa mainitaan kappaleiden ”samankaltaisuus”. Olen itse tästä arviosta kokonaisuutena jossakin määrin eri mieltä, mutta katsonkin toisaalta asiaa värilasien läpi, koska pidän itseäni bändin kannattaja. Objektiivisestikaan katsottuna en kuitenkaan voi samaistua kommenttiin biisien samankaltaisuudesta – erityisesti rakenteen osalta. Levyltä kuitenkin löytyy biisejä suurella skaalalla, aina instrumentaaleista vieraileviin kitarasooloihin asti. Sama pätee myös arviossa parjattuun vokaalityöskentelyyn, joka ei kuitenkaan yksioikoisesti aina toista säkeistöjä ja kertsejä puhtaasti lauleskellen, kuten niin monella yhteellä tuntui olevan tapana ainakin muutama vuosi sitten. Samaistun kyllä mielipiteeseen levyn kestosta, josta kirjoittaja jo ylempänä mainitsikin, joka varmasti edesauttaa kyllästymisen tunnetta koko pakettia kerralla läpi kuunnellessa.
Ghetto
Laittakaa Arto arvostelemaan.
Arvosana levylle 9/10
Arto Mäenpää
Tällä levyllä on edelleen niitä loistavia juttuja jotka teki Peripheryn tunnetuksi ja varmasti yhtyeen fanit ottavat tämänkin albumin omakseen parin kuuntelun jälkeen. Itse en kuitenkaan päässyt tähän ”sisälle” yhtä hyvin kuin siihen edelliseen ja sen takia nostankin sen kyllä kokonaisuutena paremmaksi albumiksi kuin tämän. Silti varmasti kelpo ostos yhtyeen faneille. Tuskin tulette pettymään!