Perjantaina uuden ”Palo” -albuminsa julkaisevan Kalmahin Antti Kokko: ”Nykyajan musiikki on liian muovista”

Pudasjärvellä alun perin vuonna 1999 alkunsa saanut, melodista death metalia soittava Kalmah julkaisee järjestyksessään kahdeksannen albuminsa nimeltä ”Palo” huhtikuun 6. päivä Spinefarm Recordsin kautta. Kaaoszine tavoitti puhelimitse yhtyeen kitaristin Antti Kokon ja keskusteli hieman tulevasta albumista sekä miehen näkemyksistä nykypäivän metallimusiikkia kohtaan. Voit lukea haastattelun kokonaisuudessaan tästä:

Kuinkas vuosi 2018 on tähän mennessä sujunut Kalmahin leirissä?

Antti Kokko: Hyvinhän se on mennyt. Saatiin muutama keikka soitettua ja albumi valmiiksi. Nyt sitten tehdään vielä viimeisiä haastatteluita levyjä varten ja sitten ensi viikollahan se ”Palo” vihdoin ilmestyy.

Onko bändiä kohtaan riittänyt mielenkiintoa? Edellisestä albumista ”Seventh Swamphony” kun on kerinnyt vierähtää jo viisi vuotta.

Antti Kokko: Kyllä sitä mielenkiintoa on riittänyt. Tuntuu, että haastatteluita on saanut tehdä nyt jopa enemmän kuin koskaan aiemmin. Eilenkin tein monta eri haastattelua Yhdysvaltoihin albumiin liittyen. Pöhinää on ollut, eli vaikuttaa varsin positiiviselta kaikkinensa.

”Seventh Swamphony” ilmestyi vuonna 2013. Onko uusia biisejä kirjoiteltu siitä asti, vai alkoiko kappaleiden tekeminen toden teolla vasta hiljattain albumia varten?

Antti Kokko: Kappaleita alettiin kyllä tekemään hiljalleen tuon edellisen albumin julkaisun jälkeen, mutta oikeastaan vauhti saatiin päälle vasta noin vuosi sitten kappaleiden kirjoituksen suhteen, eli suurin osa materiaalista on syntynyt viimeisen kahden vuoden aikana.

Oliko teillä ”Palo” -albumille jokin musiikillinen suunta, johon bändiä halusitte viedä?

Antti Kokko: Kyllä se on meillä oikeastaan aina mennyt niin, että se mihin suuntaan inspiraatio vie, sieltä tulee myös sitten ne kappaleet. Ei olla oikeastaan koskaan etukäteen ajateltu tuollaisia asioita, vaan kappaleet ovat syntyneet luonnostaan.

”Palo” on teidän ensimmäinen albuminne, jolla on suomenkielinen nimi. Oliko tähän jokin syy?

Antti Kokko: Nimi ”Palo” taisi olla veljeni Pekan keksintö. Tuo sana on esillä aika useassa eri paikannimessä Suomessa, ja se on ollut esillä myös monissa hyvissä metsästyspaikoissa, joissa käymme veljeni kanssa metsästämässä. Sieltä se sitten loppujen lopulta tuli.

Kalmah on tullut vuosien saatossa tutuksi bändinä, joka ei kauheasti keikkaile. Missä vaiheessa teille itselle tuli se tunne, että bändistä ei yritetä saada leipää pöytään, vaan sitä tehdään hieman pienemmällä panostuksella?

Antti Kokko: Bändiä on aina tehty kyllä sata lasissa silloin kun sitä on tehty. Mikäli Kalmah olisi lähtenyt isommin liitoon ensimmäisen ”Swamplord” -albumin tiimoilta, saatettaisiin yhä nykypäivänä keikkailla hieman enemmän pitkin maapalloa. Saamme kyllä varsin usein erilaisia tarjouksia kiertueista, mutta ne on yleensä niin surkeita, että ei niissä ole taloudellisesti mitään järkeä. Koska meillä on kuitenkin omat päivätyömme, niin ei viitsi olla pitkiä aikoja poissa kotoa jossei siitä saa edes voita leivän päälle.

Kyllähän se on myös totta, että harva metallimusiikilla nykypäivänä enää elantoaan tekee. Kyllä tässä on leipä tiukassa.

Jos itse vertaat albumeiden myyntejä teidän uranne alkupäästä tähän päivään, niin näetkö niissä suuria eroja? Myikö teidän albuminne paremmin ennen kuin nyt?

Antti Kokko: Kyllä meidän kohdalla käyrä on ollut oikeastaan koko ajan nouseva. Toki meidän sopimukset levy-yhtiöiden kanssa ovat myös parantuneet ajan saatossa, eli se hieman vääristää ehkä noita lukemia levymyynneistä.

Tosin striimauspalvelut kuten Spotify ovat artistien näkökulmasta melko murhaavia keksintöjä. Meidän tilanne on kuitenkin yleisesti ottaen hyvä, ja keikkojakin tehdään oikeastaan ainoastaan silloin kun jotain jää vielä viivan päällekin.

Ette ole kuitenkaan asioita enää pohtineet siltä kantilta, että bändistä tulisi päivätyö?

Antti Kokko: Kyllähän rumpali, basisti sekä syntikansoittaja tätä kovasti haluaisivat, mutta olemme veljeni kanssa päättäneet, että tehdään tätä mieluummin hupihommana.

Suomesta on kuitenkin tullut varteenotettavia bändejä, kuten Children Of Bodom, Amorphis, Finntroll sekä Ensiferum.

Antti Kokko: Uskoisin, että ainoat bändit noista, joka lyö hyvin leiväksi on Children Of Bodom ja Amorphis. En usko, että esimerksiksi Ensiferumilla tai Finntrollilla jää kauheasti viivan alle kiertueiden jälkeen, eli kyllä nuo bändit ovat aika harvassa Suomessa.

Ollaanhan me keikkailtu pitkin Eurooppaa ja nähty mitä se touhu on. En tiedä olisiko itsestä siihen, että 6kk vuodesta vietettäisiin tien päällä. Vaatii tietynlaisen ihmistyypin, että siihen on valmis. Se on kuitenkin 23 tuntia päivästä odottelua ja tunnin verran hauskuutta lavalla. Ei itsestäni varmaan olisi siihen.

Kalmah on ollut kasassa kohta 30 vuotta, eli olette nähneet digitaalisen vallankumouksen ja aika pitkälti koko metallimusiikin synnyn Suomessa. Koetko, että nykypäivänä on vielä Suomesta mahdollista ponnistaa jopa kansainväliseen menestykseen asti?

Antti Kokko: Kyllä aina on mahdollista. Jos intoa ja paloa on, niin ilman muuta kannattaa yrittää. Kyllä se silti paljon vaikeampi tie on kuin silloin 90-luvun alussa, kun mekin aloiteltiin. Jos olisimme saaneet hyvän levydiilin silloin alkuaikoina oltaisiin varmaan tänä päivänä aivan erilaisella alustalla ja todennäköisesti myös paljon suurempi bändikin.

Nykypäivänä nuo digitaaliset alustat ryöstävät valtaosan pois levymyynnistä, ja se vaikeuttaa menestymistä entisestään.

Koetko siis digitaalisuuden suurimpana ongelmana tuolla polulla kellarista kansainväliseen menestykseen?

Antti Kokko: En ole tokikaan koskaan tutkinut asiaa, mutta esimerkiksi jos meidän yhtä kappaletta kuunnellaan Spotifyssa 100 000 kertaa, ja siitä korvaus ei ole edes koria kaljaa, niin jos ne kaikki 100 000 olisi tosiaan ostaneet sen levyn, niin kyllähän se summa hieman toisenlainen olisi.

Koen sen asian niin, että nykypäivänä täytyy olla valtava fanikunta elääkseen musiikilla. Lisäksi kaupallistaminen täytyy olla hallussa, että täytyy olla oheismyynti myös sellaista, että ihmiset niitä vaatteita ostavat.

Nykypäivänähän suurin osa tuloista tulee keikkailun kautta. Kuinka paljon te mietitte ”Palo” -albumia kirjoittaessa, että kappaleet soveltuisivat hyvin myös livenä soitettaviksi?

Antti Kokko: Eipä oikeastaan kauheasti. Kappale muotoutuu oikeastaan pitkässä juoksussa Dropboxin kautta, kun kaikki bändin jäsenet asuvat eri puolilla Suomea. Jossain vaiheessa tietenkin aletaan myös miettiä, että tämähän saattaisi toimia oikein mallikkaasti myös livenä, koska täytyyhän sieltä uudelta albumilta aina valita myös ne kappaleet tulevaan keikkasettiin.

Kuinka haasteellista se settilistan suunnittelu oikein on, kun albumeitakin alkaa olla jo aika monta alla?

Antti Kokko: Muutama biisi on sellaisia, että ne roikkuu siellä varmaan jokaisessa settilistassa, mutta muuten kyllä pyritään hieman vaihtelemaan noita kappaleita mitä livenä soitetaan. Pyritään kuitenkin yleensä poimimaan jokaiselta albumilta jotain soitettavaa settilistaan.

Mennään hieman omaan musiikinkuunteluusi. Lyttäsit tuon Spotifyn tuossa aiemmin ryöstäjänä bändien osalta, niin millä tavalla itse kuuntelet musiikkia?

Antti Kokko: Kuuntelen musiikkia nykyään aika vähän, mutta kyllä sitä tulee myös Spotifyn kautta kuunneltua (naurua).

Eli sorrut myös itse siihen riistoon?

Antti Kokko: Autostani löytyy kyllä kuuden CD:n CD-soitin, että kyllä noita klassikkoalbumeita tulee kuunneltua myös autossa stereoiden kautta. Olen koittanut kuunnella Spotifyn kautta jotain uuden metallin soittolistaa, mutta kyllä se valitettavasti on niin suurelta osin huonoa, että ei sitä soittolistaa kauaa jaksa kuunnella.

Eli olet musiikin kuuntelun suhteen enemmän vanhan koulukunnan miehiä?

Antti Kokko: Kyllä siinä useasti niin käy, että vanhat hyvät klassikot vievät voiton uudemmista albumeista.

Tuntuu olevan hyvin monella muusikolla sama, että uudet levyt jäävät kuuntelematta ja pitäydytään vanhoissa klassikoissa. Minkä itse koet siihen suurimpana syynä? Onko musiikki nykypäivänä liian muovista, vai eivätkö bändit vain ole tarpeeksi sielukkaita kuunneltavaksi?

Antti Kokko: Yksi iso syy ainakin itselleni on liian muoviset soundit. Monet albumeista tuotetaan samoilla tuottajilla, jotka tekee suurin piirtein samankaltaista soundia kaikille, ja se saa levyt kuulostamaan pitkälti samalta.

Toinen, mikä ärsyttää suunnattomasti on se, että aluksi ollaan niin rankkoja kappaleen alussa ja öristään, ja sitten kun kertosäe alkaa, niin lauletaan jollain pallittomalla poikaäänellä. Se on kyllä viimeisen päälle vastenmielistä ainakin omalle kohdalle.

Pystytkö kuuntelemaan vanhojen suosikkibändiesi uusimpia tuotoksia?

Antti Kokko: Esimerkiksi Paradise Lostin kohdalla en tykännyt viimeisimmästä ”Medusa” -albumista, mutta sitä vanhempi ”The Plague Within” oli erittäin kova levy. At The Gatesin uuden kappaleen kuulin hiljattain, ja siinä oli oikein loistavaa vanhan liiton meininkiä.

Bändin paluualbumi ”At War With Reality” oli myös soundiltaan aika vanhaa koulukuntaa, eli bändi on pyrkinyt ihan tietoisesti pysymään uskollisena omalle soundilleen.

Antti Kokko: Kyllä, ja se on mielestäni hieno asia. Onhan noita vanhan liiton bändejäkin, jotka vaan lakoaa, kuten esimerkiksi Machine Head. En jaksanut sitä uusinta albumia kuunnella sitten yhtään.

Yksi uudempi bändi, josta tykkäsin todella, ja joka on pakko mainita on Gentle Storm. Se albumi toimi todella hyvin, vaikka en koskaan Gatheringista ole tykännytkään.

Teillä on tulossa albumin julkaisun jälkeen kiertue myös Suomessa. Millaisin miettein tien päälle lähdette, ja millaisia suunnitelmia teillä on tuon kiertueen jälkeen?

Antti Kokko: Joo pitkästä aikaa keikkoja on hieman enemmänkin kotimaassa. Vaasassakaan ei olla koskaan käyty, että mielenkiinnolla odotan kuinka paljon ihmisiä sinne saapuu paikan päälle.

Keikkailun suhteen ei ole suurempia suunnitelmia vielä, eli tehdään keikkoja sen mukaan mitä saadaan tarjouksia. Uutta albumiakin alettiin jo miettimään, että tuskinpa tässä ihan viittä vuotta tarvitsee seuraavaa albumia odotella.

Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea tulevan albumin tiimoilta. Haluatko lopuksi vielä sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille?

Antti Kokko: Ei muuta kuin kuumia piippuja kaikille. Nähdään keikoilla!

Kommentoi julkaisua