Pertti Kurikan Nimipäivien viimeinen Nosturin keikka 18.12.2015
Suomipunkin kovasikajuttu, Pertti Kurikan Nimipäivät, esiintyi Nosturissa 18.12. helsinkiläisten punk-yhtyeiden Tilanne Päällä ja Widows kanssa. PKN nousi vuonna 2009 kehitysvammaisille palveluja tarjoavan Lyhty-yhdistyksen taidetyöpajalta kansainvälisesti tunnetuksi viimeistään Suomen vuoden 2015 euroviisuedustajana. Myös Dead Kennedys -yhtye aloitti vilkkaan keskustelun bändistä ja sen kehitysvammaisille tuomasta myönteisestä huomiosta sekä rajojen rikkomisesta.
Joulukuisen Nosturin keikan päätteeksi bändin vokalisti ja pääsanoittaja Kari Aalto ilmaisi tapahtuman olevan Helsingin viimeisiä keikkoja, sillä kitaristi Pertti Kurikka jää eläkkeelle ensi vuoden puolella. Häntä olisi turha korvata, sillä Pertin nimi painaa kokoonpanon nimen lisäksi biiseissä, kuten ”Pertti käyttää kondomia” ja ”Pertin luo kylään”. Bändistä kertovan hulvattoman ”Kovasikajuttu”-elokuvan jatko-osan ”Tokasikajuttu” myötä pääsemme vielä seuraamaan sen taivalta.
Illan aloitti hardcorepunkbändi Tilanne Päällä. Teinipunkkarit pogosivat yleisössä innostuneina, kuten aina, mutta tällä kertaa ihan ymmärrettävistä syistä. Biisit ovat mukaansa tempaavia, ja crack rock steady -äänellä varustettu solisti antoi kaikkensa vaikuttaen välillä jopa vähän kituvalta. Sanoituksistakin sai jonkin verran selvää, toki tuotanto oli minulle jo osin tuttua. Musaan pystyi näin eläytymään myös sanojen kautta. Toki karjuminen ja oopperalaulanta ovat myös hienoja taitolajeja. Tilanne Päällä -bändin alle kahden minuutin biiseissä teemana on usein yhteiskunnan epäkohtien tai ihmisten olotilojen kuvaileminen esimerkiksi oravanpyörän näkökulmasta, kuten ”Eläinbiisissä”.
Mainos päättyy
Seuraavana vuorossa on hyvän meiningin Widows, joka on menneisyydessään kokenut hiukan ironisestikin pahoja kolhuja tiuhaan vaihtuvien jäsenten ja jopa irronneen jäsenen takia – nimittäin irtonaisena löytyneen kitaristin jalan vuoksi. Makaaberien tapahtumien sijaan keskitymme bändin musiikilliseen puoleen ja siihen iloon, että bändi on vielä pystyssä. Widows julkaisi ensimmäiset singlensä vuonna 1979. Vanhaan tuotantoon ja siihen liittyviin vokaaleihin tottuneena uuden laulajan Pasin (2014) ääneen kesti hetki tottua. Vuoden 2010 studiolevy on erimielisyyksien takia jäänyt julkaisematta, joten sitä ei ole päässyt kokonaisena kuuntelemaan.
Pasin siirtyminen kasarituotantoon oli odottamisen arvoista. ”Wanna Be Your Friend” piristi, ja fiilis jatkui viimeiseen kappaleeseen ”We Are The Famous Five” eli Viisikko-tv-sarjan tunnuslauluun asti. Jälkimmäinen on yhtyeen suosituimpia kappaleita. Nostalgia-annos oli varmasti suurempi vanhemmalle yleisölle, mutta punk ei nähtävästi kuole helpolla, vaan se koskettaa ja tulee koskettamaan vielä monia.
Pääesiintyjän vuoro! Pertti Kurikan Nimipäivien persoonallinen esitys piti sisällään soitannallisesti melko samankaltaiset biisit, mutta ne antoivat oivan katsauksen jäsentensä elämään. ”Puhevika” syvensi jo entuudestaan kitaristi Pertin arkea. ”Läski Kari” taas kertoo inhorealistisesti Karin rakkaudesta syömiseen ja sen vaikutuksista hänen muhkeuteensa ja todennäköisyyteensä kuolla nuorena. Ennen tätä hän luonnollisesti otti paitansa ja housunsa pois. ”Sä et oo normaali” korostaa entisestaan heidän erilaisuuden tunnettaan, joka kulminoituu ”Mä vihaan maailmaa” –biisissä, jossa kertosäkeessä vihataan eduskuntaa ja tätä maailmaa. Sitä tarkentaa vielä aikasemmin soitettu tarttuva ”Päättäjä on pettäjä” –kipale, joka korostaa poliitikkojen kylmyyttä kehitysvammaisia kohtaan.
Kehitysvammaisten oikeudet nousivat otsikoihin Suomessa tämän viisujen semifinaaliehdokkaan suosion myötä. YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimus on Suomessa vuosia sitten allekirjoitettu, mutta Suomi on EU:n maista viimeisiä, joissa sitä ei olla ratifioitu. Ratifioinnin myötä vammaisille tulisi esimerkiksi äänioikeus, parempi mahdollisuus poliittisen osallistumiseen, samoin myös työllistymiseen ja kouluttautumiseen. Basisti ja keskustapuolueessa toiminut Sami Helle on haastatellut vammaissopimukseen liittyen suomalaisia poliitikkoja, kuten Tom Packalenia ja Erkki Tuomiojaa.
Mainos päättyy
Välispiikeissä Karin ja Samin kesken syntyi eripuraa ja Jakomäkeen liittyviä solvauksia. Karin sanoin ”Jakomäki on liian kaukana mun reviiristä, en oo mikään fakin pussukka!” He asuvat siellä olevassa asuntolassa, jos heittoja oikein ymmärsin. Pertti Kurikan Nimipäivien ”Kallioon”-biisi ilmentää Karin lempiolinpaikkaa. Oodissa kuvaillaan, kuinka Kalliossa on hyvä olla, hauskempaa ja enemmän paikkoja harrastaa. Siinä myös kerrotaan, kuinka hän tarvitsee vähän kunnioitusta ja tasa-arvoa elämäänsä. Se on viisukappaleen ”Aina mun pitää” ohella yhtyeen tunnetuimpia biisejä. Kaiken päätteeksi kiitetään englanniksi yleisöä ja kerrotaan, kuinka seuraava päivä menee Kouvolassa ja siitä muualla esiintyen. Uskon, että Helsingissä tulee jatkossakin olemaan tämän bändin keikkoja, mutta vain kourallinen, ja paikalla tulee olemaan enimmäkseen samoja naamoja kuin ennen viisuhumua, kuten tälläkin keikalla.
Raportti: Sari Kivijärvi
Valokuvat: Eveliina Matikainen