Perusjytää uudella kokoonpanolla – arvostelussa Thundermotherin ”Dirty & Divine”

Ruotsalainen rockjyrä Thundermother julkaisi vastikään kuudennen studioalbumin “Dirty & Divine”. Bändin kohdalla on ollut suorastaan vakioasetuksena, että hyvät bileet seuraavat perässä tekipä yhtye mitä tahansa. “Dirty & Divinen” kohdalla mielenkiintoa lisää se, että yhtye on käynyt läpi merkittäviä miehistönvaihdoksia, sillä sen entiset ydinjäsenet laulaja Guernica Mancini, rumpali Emlee Johansson ja kitaristi/basisti Mona Lindgren jättivät yhtyeen ja perustivat The Gems -nimisen trion. “Dirty & Divine” on uuden laulaja Linnea Vickströmin ja rumpali Joan Massingin debyyttialbumi. Basistin tontilla häärää uudestaan jo aikaisemmin yhtyeessä soittanut Majsan Lindberg.  

Ensimmäinen hauska yllätys osuu kohdalle jo ennen ensimmäistäkään kappaletta, sillä koko albumi on kestoltaan vain vajaa 34 minuuttia sisältäen kuitenkin kymmenen kappaletta. Nyt ollaan rockin ytimessä: napakkaa tykitystä eikä ylipitkiä sooloja! Levyn avaa jo aikaisemmin singlenä julkaistu “So Close”, joka saman tien todistaa Vickströmin olevan erinomainen valinta laulajan pestiin. Rouhealla ja itsevarmalla tatsilla vedetty biisi kuulostaa siltä kuin välissä ei olisi mitään tapahtunutkaan. Kappale itsessään on aika perusvarmaa rokkitykitystä, eikä se sisällä sen kummempia yllätyksiä. 

“Can`t Put Out The Fire” on jo selvää hittiainesta. Sen tarttuvat kitarariffit ja helposti mieleen jäävä melodia saavat heti hyräilemään mukana. Kolmas biisi, videona ja singlenä myös jo aiemmin julkaistu “Speaking Of The Devil” nostaa tunnelman suorastaan erinomaiselle tasolle. Välissä kuultava “Feeling Alright” laskee vähän kierroksia mutta kulkee silti koko ajan eteenpäin.  

Sitten ollaankin jo levyn puolivälissä. “Take The Power” on suorastaan hengästyttävän hyvä hardrock-biisi, ja sen aggressiivinen tempo iskee saman tien päälle. Myös laulun osalta päästään ensimmäistä kertaa kunnolla revittelemään, mikä onkin tällaisen biisin kohdalla jo suorastaan välttämätöntä. “Take The Power” on ensimmäinen kappale, joka jää kunnolla mieleen. Se toimii! “I Left My License In The Future” on kelpo biisi ripauksella huumoria (”I left my license in the future, didn`t even know I had a car”). Se yhdistettynä edelliseen energiaryöppyyn tekevät albumin kohdalla jo hyvin paljon. Nyt saa tapahtua jo aika paljon, jotta meno enää lässähtää. 

Albumin loppupuoli onkin aivan äärettömän vahva esitys. Radiohitti “Dead Or Alive” toimii levylläkin kuultuna aivan erinomaisesti. Kahdeksas kappale “Can You Feel It” tuo vahvasti mieleen australialaisen Airbournen, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Biisi on tarttuva, eikä sillä tarvitsekaan olla mitään kummempaa sanomaa, kun meininki on hyvä! Biisi kuulosti omaan korvaani jotenkin raikkaalta, vaikka se ei tarjoakaan mitään uutta ja ihmeellistä. “Bright Eyes” tarjoaa vielä ennen loppusuoraa mahtavan yhteislaulumahdollisuuden. Tällaisten kappaleiden kohdalla muistaa aina hyvän kertosäkeen merkityksen. Vaikka kyseessä olisi kaikin puolin ihan perusbiisi, muuttaa hyvin mietitty kertsi pelin monesti ihan täysin. Biisi herättää varmasti yleisön henkiin keikalla. Päätösbiisi “American Adrenaline” antaa albumille sen ansaitseman lopetuksen. Se on punk-asenteella väännetty räyhäbiisi, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan, tai ehkä juuri siksi, toimii hämmästyttävän hyvin. Se on takuuvarma biisivalinta heille, jotka rakastavat kuunnella kitaran ja rumpujen saumatonta yhteispeliä hyvällä vyörytyksellä. 

Kokonaisuutena Thundermother on onnistunut vaikeuksien ja haasteiden jälkeen saamaan aikaan oikein hyvän kokonaisuuden. ”Dirty & Divine” ei tarjoa sinällään mitään uutta, mikä ei muutenkaan kuulu yhtyeen linjaan. Yhtye on aina luottanut perinteiseen rock n`rolliin, ja niin kauan kuin se toimii ja saa homman silti  kuulostamaan aina jotenkin tuoreelta, mikäs siinä. Thundermother on ehdottomasti parhaimmillaan livenä, ja nimenomaan livenä heräävät biisitkin eloon ihan uudella tavalla.