Perusmetallia modernissa ja huippuunsa hiotussa kuoressa – arviossa Dead End Ironyn ”Battles and Brotherhood”

Kirjoittanut Päivi Närvänen - 27.7.2025

Heavy metalin puolesta liputtava Dead End Irony sai alkunsa Imatralla vuonna 2010. Yhtyeen uralle on mahtunut monenlaisia käänteitä sekä miehistönvaihdoksia, mutta sen debyyttialbumi ”Battles and Brotherhood” näki keväällä viimein päivänvalon. Pitkäsoitto sisältää yhteensä kahdeksan kappaletta, joista peräti viisi julkaistiin singleinä.

”Battles and Brotherhood” ei pidä sisällään yhtä tiettyä teemaa, vaan kappaleissa liikutaan eri aiheiden äärellä. Niissä liikutaan niin sodassa, parisuhteessa kuin veljesriidassa. Sanoitukset ovat ajattomia, ja ne kertovat paikoitellen omaa karua kieltään nykypäivän kansakunnan tilasta. Kiteytettynä voikin sanoa, että albumin aloittavan ”Fight!”-biisin ja päätöskappale ”Razor Godsin” väliin mahtuu paljon suuria tunteita.

Fight!” pitää kuulijansa otteessaan alusta saakka, ja se nousi omaksi suosikikseni jo ensikuulemalta. Raita kasvaa hienosti edetessään ja saavuttaa huippunsa kitarasoolon vaihtuessa viimeiseen kertosäkeeseen. ”Day of Reckoning” kiinnittää huomion tempon vaihteluillaan ja ”Gone” puolestaan kertosäkeellään. ”Catch My Soul” on riipaisevan herkkä balladi, kun taas ”Razor Gods” kohoaa uskomattoman komeaan, suorastaan hypnoottiseen tunnelmaan ollen eeppinen päätös levylle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Dead End Irony pitää vanhan kunnon klassisen heavy metalin lippua komeasti korkeuksissa ja muistuttaa, mistä siinä on pohjimmiltaan kyse. Kahdeksan raitaa sisältävä albumi on juuri sopivan kompakti paketti. Siinä ei ole mitään liikaa mutta ei myöskään liian vähän. Pitkäsoitto miellyttää minua suuresti ja uskon jokaisen kappaleen toimivan myös livetilanteessa enemmän kuin hyvin.

Tarttuvat melodiat sekä sanoitukset, komeat kitaravallit ja tiukka rytmiryhmä – siitä ei voi laittaa paremmaksi. Jos esimerkiksi sellaiset bändit kuin Iron Maiden tai Manowar iskevät sinuun, ei ”Battles and Brotherhood” -albumia kannata ohittaa. Jos haluat päästä vielä syvemmälle albumin pyörteisiin bändin itsensä kertomana, kannattaa lukaista taannoin tekemäni haastattelu.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy