Perusvarmaa ruskeaa rytinää – arvostelussa Putrid Defecationin ”Tales from the Toilet”
Espoossa haisee paska ja tällä kertaa se ei ole tullut Vantaalta tuulen mukana. Putrid Defecation on saanut ensimmäisen täyspitkänsä ulostettua ja homman nimi on kakkahuumorilla tahrittu slamiin taittava death metal. Täyspitkällä ”Tales from the Toiletilla” on kestoa grindcore-tyyliin huimat 18 minuuttia, mutta ”true toilet slamiksi” brändätty tykitys saa tänä aikana pöntön täytettyä varsin mainiosti.
Koska allekirjoittaneellakin heräsi aiemmin hämmennystä että mikä helvetin slam ja liittyykö tämä nyt jotenkin Space Jamiin, niin tarkennettakoon että slam on lyhenne slam death metalista. Kyseessä on death metalin tyylisuuntaus jossa käytetään korostetusti palm mute riffejä, breakdowneja ja muita temppuja joilla keskitytään nopean paahtamisen sijaan isosti bassovoittoiseen soundiin ja sitä korostaviin kappalerakenteisiin. Esimerkkeinä genren pioneereista mainittakoon amerikkalainen Devourment ja brittien Ingested.
Ensimmäistä kertaa Putrid Defecationiin törmätessäni ehdin jo innostua että saiko Suomi nyt tosiaan oman turboahdetun maailmanlopun Gutalaxinsa, mutta tämänkertaisilla vessatarinoilla ei moisiin sfääreihin päästä. Biiseillä on tälle touhulle ominaisesti omat hassut pissakakkaintronsa, mutta soitannan alkaessa tulee nopeasti ilmi että pääosin Putrid Defecation operoi turhan tutunkuuloisella Suomi-death metal akselilla. Soitannassa ei sinänsä ole suuremmin vikaa mutta riffit pelaavat aika varman päälle samalla kun rummut hoitavat oman osansa myöskään vailla suurempia yllätyksiä. Soundipuolikin on lähempänä aiemmin mainittua perinteistä death metalia kuin slamille ominaista elämää suurempaa äänivallia, joka on viritetty niskalihasten kanssa samalle taajuudelle.
Kyllä tästä pökäleestä löytyy myös ne kultaiset maissinjyvätkin. Vokalisti Joona Pätsikkä vetää ”viemäri tukossa” mörinät senverran vakuuttavasti ja syvältä että kehtaan sanoa kaverin kuuluvan näiltä osin Suomen parhaimmistoon. Tätä tilannetta ei saisi pelastettua edes suurtehoimurilla. Putrid Defecation on myös selvästi Gutalaxin tavoin livekäyttöön veistettyä materiaalia ja alkukevään tiuha keikkatahti viittaa siihen, että bändi on myös itsekin tätä mieltä.
Summattuna Putrid Defecation lyö tiskiin ”ihan jees” -tason julkaisun, joka jättää lyhyen kestonsa ja yksiulotteisen kappalemateriaalin osalta tietynlaiset demo-fiilikset. Aiempia demoja kuunnellessa tulee pakostakin tunne, että nyt suoleen jäi temppuja jotka olis voitu puristaa jo tälle julkaisulle. ”Tales from the Toilet” on myös pitkälti pureksittu läpi jo muutaman kuuntelukerran aikana. Odotukset yhtyeen jatkoa kohtaan ovat kuitenkin aika katossa. Vihaisempi tai groovaavampi ote riffeissä, paskahuumorin vetäminen toiseen potenssiin ja isompi soundi tekisivät tästä sellaisen pedon, jonka jäljiltä posliini ja keikkalavat ulkomaitakin myöten olisivat tuhannen päreinä.
Mainos päättyy