Perverssiä budjetti-Rammsteinia vai hullua neroutta? Rammsteinin solisti Till Lindemann Helsingin Jäähallilla

Päivitys 5.12. 2023 kello 21:03: Korjattu tieto, jonka mukaan Aesthetic Perfectionissa olisivat perustaja Daniel Gravesin lisäksi esiintyneet rumpali Joe Letz sekä kitaristi/kosketinsoittaja Constance Antoinette Day. Kaksikko kuuluu normaalisti yhtyeen kokoonpanoon, mutta koska he ovat osa Till Lindemannin yhtyettä, tällä kiertueella heidän tilallaan soittavat rumpali Mike Schopf ja kitaristi/kosketinsoittaja Lore Jarocinski. Till Lindemannin keikan osalta tarkennettu, että taustavideot ovat peräisin Lindemann- ja Till Lindemann -kappaleiden musiikkivideoilta. Lisäksi lisätty tarkennus ”Tanzlehrerin”-kappaleen taustavideon merkityksestä ja korjattu, että yleisöön heitetyt kakut tosiaan olivat aitoja.

Päivitys 6.12.2023 kello 10:19. Tarkennettu, mitä tarkoitin häiriintyneellä kuvastolla kirjoittaessani Till Lindemannin keikasta. Tarkoitin tällä sitä, miten esimerkiksi artikkelissa kuvaillut ”Tanzlehrerin” – ja ”Fish On” -kappaleiden taustavideot minulle näyttäytyivät, en suostumuksellisia seksuaalisuuden muotoja.

Rammsteinin keulakuvana tunnettu Till Lindemann yllätti faninsa vuonna 2015 julkaisemalla albumillisen englanniksi laulettua musiikkia Lindemann-nimikkeen alla Pain– ja Hypocrisy-pomo Peter Tägtgrenin kanssa. Siinä missä tämä ensimmäinen Lindemann-albumi ”Skills in Pills” jäi itselleni lähinnä kuriositeetiksi, tarjosi vuonna 2019 seurannut ”F&M” jo menevämpää materiaalia sekä tuttua ja turvallista saksankielistä laulua. Kaksikko saapui samana vuonna Suomeen vetämään sen verran räiskyväksi kuvaillun show’n, että sen näkemättä jääminen jätti minulle tunteen, että ensi kerralla pitää päästä paikalle.

Paljon on tapahtunut tässä välissä. Rammsteinin ja erityisesti Till Lindemannin ympärillä on kuohunut tänä vuonna, kun Lindemannia kohtaan on esitetty vakavia seksuaalirikossyytteitä. Lindemannin ja Tägtgrenin tiet ovat myös erkaantuneet, ja tilalle on tullut puhtaasti Till Lindemannin sooloyhtye, joka kantaa hänen omaa nimeään. Tällä nimellä hänen perverssi show’nsa rantautui myös Suomeen Helsingin Jäähalliin joulukuun kolmantena päivänä. Kun Berliinin syyttäjäviranomaiset lopettivat Lindemannia koskevan tutkinnan elokuun lopussa, saattoi saksalaismuusikko yhtyeineen tulla juhlistamaan överiksi vedettyä taidettaan. Paikalle löysi yleisökin, jota oli saapunut jonkin verran jäähallille todistamaan jo illan lämppäreitä – goottirockia esittävää Phantom Visionia sekä industrial-yhtye Aesthetic Perfectionia.

Phantom Vision

Kello kahdeksalta keikkansa aloittanut Phantom Vision oli minulle etukäteen täysin tuntematon, mutta parinkymmenen minuutin pituinen keikka teki selväksi, että tähän kokoonpanoon on tutustuttava paremmin. Vuonna 2000 uransa aloittanut portugalilaisyhtye tanssitti eteerisellä ja tummanpuhuvalla musiikillaan niin vakuuttavasti, että sisäinen goottini rakastui heti ensimmäisten nuottien aikana. Darkwaven ja goottirockin melankolisessa hämäryydessä liikkuvaa musiikkia sävytti runsas ja mukaansa tempaavat syntikkakuviot, tanssilattialle kutsuvat perkussiot sekä kaunis ja tumma lauluääni. Tyylille uskollisesti mukana oli myös post-punk-henkistä melankolista ja kaunista kitaraa, joka kruunasi tämän säveltaiteen. Vaikka Till Lindemannin kaltaisen ikonin lämppääminen voi olla kova paikka varmaan kenelle tahansa muusikolle, ei ilmassa ollut lainkaan ujoutta tai epävarmuutta. Päinvastoin, erityisesti solisti huokui intoa ja energiaa.

Täydellinen illan avaus tämä keikka ei kuitenkaan ollut. Kun solisti ja synisti eläytyivät esiintymiseen niin hyvin, meinasi kitaristi jäädä tältä osin jälkeen. Ja vaikka pidin jokaisesta esitetystä kappaleesta, tuntuivat railakkaampaan ja intensiivisempään perkussioon nojaavat osuudet muuta materiaalia vahvemmilta. Mikään kappale ei myöskään noussut selkeäksi ykköshitiksi, joka erottuu koko genressä edukseen. Tanssittavimmatkaan osuudet eivät yltäneet aivan esimerkiksi turkkilaisen She Past Awayn tasolle. Joka tapauksessa Phantom Vision vakuutti minut sen verran vahvasti, että toivon hartaasti näkeväni heiltä vielä joskus pidemmän keikan.

Aesthetic Perfection

Illan toinen lämppäri Aesthetic Perfection nousi lavalle vain kymmenisen minuuttia edellisen esiintyjän lopetettua ja räjäytti pankin heti kättelyssä. Niin ikään vuonna 2000 perustettu yhtye on ilahduttanut industrial-musiikin faneja niin aggrotech-tyylisellä konepaukkeella kuin industrial metalia ja poppia railakkaasti yhdistelevällä materiaalilla. Keväällä On the Rocksissa hienon keikan vetänyt yhtye on lopettamassa omien headliner-kiertueiden vetämistä, joten oli suuri ilo päästä näkemään heidät Suomessa vielä ainakin kertaalleen. Avausbiisi ”Gods & Gold”, jonka albumiversiolla vierailee Rammstein-kitaristi Richard Z. Kruspe, teki selväksi, että ote ei ole ainakaan hellittänyt, vaan jopa tiukentunut tässä muutaman kuukauden aikana. Raskaat industrial metal -kitarat, aggressiivinen laulu sekä herkemmät pop-kertosäkeet kulkivat käsi kädessä parhaalla mahdollisella tavalla. On suorastaan ilmiömäistä, miten Aesthetic Perfection voi niin saumattomasti kulkea aggressiivisen ja hennomman ilmaisun välillä niin instrumenttien kuin laulun osalta. Vähintään yhtä ihmeellistä on, että kappaleet tuntuvat tästä huolimatta eheiltä kokonaisuuksilta ja kaikki osiot esitetään mestarillisella taidolla.

Jos kevään keikalla minua häiritsi toisinaan liian vahvaksi paisuvat nu metal -vaikutteet, nyt yhtye veti niin hyvän keikan, että kahteenkymmeneen minuuttiin ei jäänyt mielestäni juuri mitään moitittavaa. Vaikka Aesthetic Perfection henkilöityy solisti Daniel Gravesiin, muutkin jäsenet huokuivat hekin räjähdysmäistä intoa ja esiintymisen iloa. Normaalisti Gravesin lisäksi lavalla musisoivat rumpali Joe Letz ja syntikoiden sekä kitaran välillä taidokkaasti vaihdellut Constance Antoinette Day, mutta koska he kuulvat Till Lindemannin live-bändiin, Letziä tuuraa tällä kiertueella Mike Schopf ja Dayn tilalla musisoi Lore Jarocinski. Tätä olisi mielellään kuullut pidempäänkin – varsinkin, kun lopulta kyseessä oli mielestäni koko illan paras keikka. Hyvin vaikutti muukin yleisö lämpenevän, kun käsimeri aaltoili musiikin tahdissa.

Till Lindemann

Kellon lyödyeessä noin 21:15 oli aika toivottaa tervetulleeksi illan pääesiintyjä yhtyeineen. Suuret suosionosoitukset kaikuivat läpi jäähallin, ja lavalla alkoi tapahtua. Hypnoottinen punainen valo peitti takaseinän ja paljasti kuuden hahmon varjot, jotka yksi kerrallaan astuivat lavan etuosaan. Jouluisen punaisiin vermeisiin pukeutunut yhtye komentajineen oli valmis päästämään villin taiteensa vapaaksi. Valitettavasti jo ensimmäisenä esitetty ”Zunge”-kappale näytti, mitä pahimmillaan oli luvassa musiikin osalta – geneerisen kuuloista budjetti-Rammsteinia, josta ei jää juuri mitään käteen. Jos Rammsteinin uusimmalla ”Zeit”-albumilla on mielestäni turhan monta hitaasti ja hennosti vellovaa kappaletta, onnistui tämä veto laskemaan riman vielä alemmas.

Ensimmäiseltä Lindemann-albumilta lohkaistu ”Fish On” sen sijaan näytti, että Till Lindemann pystyy tekemään upean kuuloista musiikkia ilman Rammsteiniakin. Samalla koettiin häröjä ja absurdeja show-elementtejä, kun yhtye heitti kaloja yleisöön – hajusta päätellen ihan oikeita. Pian Lindemann itse ammuskeli niitä käsin kannettavalla tykillä. Hämmentävän huumorin taakse kätkeytyy tosin jotain, mikä ei ole mielestäni ikääntynyt hyvin viimeaikaisten kohujen valossa. Kappaleessa lauletaan siitä, miten naisten pyydystäminen on kertojalle suuri ilon aihe. Naiset rinnastetaan kaloihin, joista kertoja aikoo sanoitusten mukaan pyydystää kaikki. Samaan aikaan taustavideolla, joka on peräisin kyseisen kappaleen musiikkivideolta, juoksee ikään kuin karkuun joukko vähäpukeisia tai alastomia naisia.

”Tanzlehrerin”-kappaleen aikana videolla puolestaan näkyi, kun Lindemann raahasi tajuttomana olevaa alastonta naista lumen halki. Tällaiset aiheet ovat vähintään irstaita sen jälkeen, kun Lindemannia kohtaan on nostettu syytteitä raiskauksesta ja huumaamisesta. Voin ymmärtää, että taiteilija ei halua itse sensuroida luomuksiaan varsinkaan sellaisten kohujen vuoksi, joiden tutkinta on jo lopetettu, mutta mielelläni kuulisin, mikä tässä on se taiteellinen visio. Kaaoszineen sähköpostitse yhteyttä ottanut fani on tarkentanut, että ”Tanzlehrerin”-kappaleen taustavideo on peräisin Lindemann-kappale ”Ach so gernin” musiikkivideolta. Tähän yhteyteen se olisi todennäköisesti valittu, koska samalla videolla Lindemann tanssii tämän joko tajunsa tai kokonaan henkensä menettäneen alastoman naisen kanssa – ”Tanzlehrerin” kun tarkoittaa tanssinopettajaa. Tämä tanssikohtauskin näkyi tällä keikalla, ja kukin voi tulkita sen, miten haluaa.

Näiden kahden ääripään väliin mahtui onneksi hyviäkin asioita. Uudelta albumilta poimittu ”Sport frei” ilahdutti intensiiivsellä menollaan ja parodioi hauskasti urheilumaailmaa. Toisen Lindemann-albumin hitti ”Steh auf” rokkasi sekin räjähdysmaisellä energialla. Parhaimmilaan kappalemateriaali tarjosi sellaisia industrialin sävyjä, joita Rammsteinin raskaassa junttauksessa ei niin usein olla kuultu. Till Lindemannin tumma ja ikoninen ääni oli sekin pääosin hyvässä vireessä, ja yhtyeessä riitti energiaa. Erityisen hienoja olivat syntikkamelodiat, jotka soitti tavallisesti Aesthetic Perfectionin riveissä esiintyvä Constance Antoinette Day.

Rammsteinin kesällä koettuun spektaakkeliin verrattuna Till Lindemannin soolokeikka jäi kuitenkin vaisuksi. Liian usein kappaleet jäivät vellomaan geneerisyyteen, ja show oli verrattain pelkistetty. Kalojen heittelyn ja ammuskelun lisäksi yleisöön heitettiin kakkuja. Keikan loppupuolella Lindemann kannettiin keisarin lailla kunniakierrokselle yleisön halki. Vaikka näistä elementeistä löytyi huumoria ja hyvää tunnelmaa, jäivät ne tuntumaan väkinäisiltä ja jo nähdyiltä. Suuren osan ajasta show’n muodostivat seksuaalissävytteiset, häiriintyneet tai molempiin kategorioihin kuuluneet taustavideot, jotka ovat peräisin Lindemann– sekä Till Lindemann -kappaleiden musiikkivideoilta. Tarkennettakoon vielä, että tarkoitan häiriintyneellä kuvastolla sitä, miten esimerkiksi edellä kuvaillut ”Tanzlehrerin” – ja ”Fish On” -kappaleiden taustavideot minulle näyttäytyivät, en suostumuksellisia seksuaalisuuden muotoja. Lavahenkilökuntaa Lindemann puolestaan työllisti minkä ehti, kun hän potkaisi mikrofonitelineitä alas lavalta tiheään tahtiin. Eikä karisma tai energia ihme kyllä yltänyt edellisen esiintyjän Aesthetic Perfectionin tasolle.

Kun yhtye oli poistunut lavalta pariin otteeseen ja palannut esittämään vielä muutaman kappaleen, sai yleisö suuret kiitokset pakollisen ”perkele”-huudahduksen kera. Suosionosoituksista päätellen keikasta pidettiin, mutta hyvistä hetkistä huolimatta se ei tarjonnut minulle mitään tajunnan räjäyttävää. Erikseen haluan kuitenkin kehua sitä, että tapahtuman järjestänyt Fullsteam Agency oli laittanut näkyvästi esille perinpohjaiset turvallisemman tilan periaatteet sekä häirintäyhdyshenkilön yhteystiedot. Tämä olisi ollut hyvä veto joka tapauksessa, mutta erityisesti se oli sitä Lindemannin kohun valossa. Toinen asia on se, miten hyvin tietyt keikan elementit ovat ikääntyneet.

Till Lindemannin settilista Setlist.fm-sivun mukaan:

1. Zunge
2. Schweiss
3. Fat (Lindemann-kappale)
4. Altes Fleisch
5. Allesfresser (Lindemann-kappale)
6. Golden Shower (Lindemann-kappale)
7. Tanzlehrerin
8. Ich weiß es nicht (Lindemann-kappale)
9. Sport frei
10. Blut (Lindemann-kappale)
11. Praise Abort (Lindemann-kappale)
12. Platz Eins (Lindemann-kappale)
13. Fish On (Lindemann-kappale)
14. Gummi (Lindemann-kappale)
15. Steh auf (Lindemann-kappale)
16. Encore: Knebel (Lindemann-kappale)
17. Ich hasse Kinder
18. Skills in Pills (Lindemann-kappale)

Kuvat: AJ Johansson Photo and Video

Teksti: Teemu Esko