Pete Townshend – Kuka Olen

Ensisijaisesti The Whon kitaristina tunnetuksi tulleen Pete Townshendin omaelämänkerta Kuka olen, kertoo miehen tarinan elämän ensihetkistä nykypäivään. Ripeästi suomennettu teos on alun perin julkaistu 2012, tulkinnanvaraisella ja kenties hivenen provosoivalla nimellä Who Am I. Eihän Townshendin panosta brittiyhtyeen olemassa oloon toki suinkaan voi hetkeäkään vähätellä, mies kun vastaa varsin merkittävästä osasta The Whon kappaleiden sävellyksistä, mutta luulen että vokaaleista vastannut Roger Daltrey näkee oman roolinsa yhtyeen menestyksen kannalta varmaankin vähintään yhtä merkittävänä.

Townshendin teksti itsessään on sujuvaa, varsin mukaansa tempaavaa ja uskollista tapahtumien kronologiselle etenemiselle. Miehen henkilökohtaisille päiväkirjoille ja kirjeenvaihdolle paljon velkaa oleva teos ei kaikesta tarkkuudestaan huolimatta kuitenkaan pidä sisällään suuria tunnelatauksia, vaan se luotaa tapahtumien kulkua pikemminkin kuin ulkoapäin havainnoiden. Mielestäni on suorastaan kiehtovaa, miten Townshend kykenee kirjoittamaan elämänsä karuimmista kävyistä siinä missä sen loisteliaimmista hetkistä aina yhtä kliinisen analyyttisesti ylläpitäen samalla silti lukijan kiinnostusta. Pohdiskeleva tyyli yhdessä kirjan sisällön kanssa auttaakin maalaamaan kuvan voimakkaasti kahtia jakautuneesta persoonasta, jonka onni ja onnettomuus kumpuavat samasta riittämättömyyden tunteen että suurudenhullun luovuuden kieroutuneesta liitosta.

Mies ylistää yhtä selkeää poikkeusta lukuunottamatta ihmisiä ympärillään. Niitäkin, jotka ovat hänet tavalla tai toisella matkan varrella pettäneet. Liki jokainen nainen, joka kirjassa nimeltä esiintyy, on ehdottomasti ja väistämättä omalla yksilöllisellä tavallaan uskomattoman kaunis ja kiehtova, jokainen mies vuorostaan suorastaan lahjakas, taitava työssään, ystävällinen tai vähintäänkin valtavan karismaattinen. Toisaalta itsestään kirjoittaessaan Townshendin sävy on huimasti kriittisempi. Hän havannoi omaa käytöstään ja mietteitään tuon tuostakin, painottaen tietoisesti tai tiedostamattaan omaa kykenemättömyyttään osoittaa empatiaa tai suuria surun tunteita.

Vaikka The Who ei monien aikalaistensa tavoin koskaan siihen kaikkein suurimpaan rockjättiläisten sarjaan päätynytkään, pääsivät nämäkin sankarit maistamaan oman hyvin varustellun osansa rockmaailman yltäkylläisestä dekadenssista. Siellä vähintäänkin viina vie ja silmät vilkkuvat naiskauneuden äärellä, vihkivaloista ja kotona odottavista perheistä välittämättä. Kuka olen, kertookin Pete Townshendin tarinan ohella rock-elämäntyylistä ja sen synkeisiin sävyihin kietoutuneesta loputtomasta hedonismista. Mukana seikkailevat paitsi bänditoverit, myös monet muut omien avujensa ansiosta valokeilaan kivunneet muusikot ja taiteilijat.

Kirja on rakenteeltaan kolmiosainen, mikä poikkeuksellisesti välittyy paitsi fyysisen kappalejaon myös oikeasti sen sisällön myötä. Ensimmäinen osa käsittelee Townshendin lapsuutta, The Whon syntyprosessia ja alkuvuosien matkaa kohti rock-ooppera ”Tommya”. Keskimmäinen osa keskittyy kertomaan maineen harjalle nousseen yhtyeen käänteistä, aina hulivilirumpali Keith Moonin kuolemaan saakka, hitusen sen yli sekä Townshendien hämmästyttävän sitkeän avioliiton lukuisista karikoista ja miehen The Whon ulkopuolisista projekteista. Kirjan viimeinen osa on omistettu viimeksi kuluneelle kolmellekymmennelle vuodelle. Siinä kipuillaan muun muassa miehen uudelleen löytyneen ja jälleen syvenevän alkoholismin sekä huumeongelman äärellä, koetetaan tehdä täyskäännöstä monellakin elämän osa-alueella ja käydään luonnollisesti myös läpi mediassa kovasti palstatilaa saanut Townshendin pidätys 2000-luvun alussa. Oman osansa saavat toki myös The Whon ilmeisesti melko ristiriitaisissa tunnelmissa tehdyt comebackit.

Tekstin jako piirtyy selvimmin toisen ja kolmannen osan vaihteessa, sillä viimeisen osan aikana Townshendin kerronta muuttuu koko ajan ylimalkaisemmaksi. Kirjan kahden kolmasosan aikana mies kertoo varsin kursailematta lähipiirinsä tötöilyistä siinä missä omista alkoholi-, huume- ja naisseikkailuistaankin, mutta mitä lähemmäs tätä päivää kirja pääsee, sitä lyhytsanaisemmaksi hän käy. Ymmärrettäväähän tuo toki on, sillä kaippa menneistä on hivenen helpompi puhua vapautuneesti. Valitettavasti kirjan loppupään lukujen kiinnostusarvo kärsii kuitenkin tästä kehityskaaresta, eikä Townshend saa ylläpidettyä teoksensa tehokkainta tenhovoimaa aivan sinne viimeiseen pisteeseen asti. Tästä huolimatta kirja on ehdottoman mielenkiintoinen kuvaus henkilöstä nimeltä Pete Townshend, sisäpiiriläisen tarina The Whosta sekä siitä, mitä rock n’roll lifestyle on parhaimmillaan ja pahimmillaan.

8/10

Kirjoittanut: Terhi Salonen

Kommentoi julkaisua