Vuonna 2011 Helsingissä perustettu Phantom Of An Inamorata‏ sekoittaa musiikkiinsa sinfoniaa, metalcorea ja deathcorea. Bändin debyyttidemo ”Ghosts” on nyt arvostelussa. Luvassa kummitustarinoita ja uusi genremääritelmä ghostcore.

Eipä ole arvostelijalla ennen tullut vastaan bändiä, joka sekoittaa metalcorea ja sinfonista metallia yhteen. Käytännössä raskaan metalcoren mausteeksi on heitelty viuluja yms. asiaan kuuluvia soittimia. Kun nämä kaksi erilaista tyyliä soitetaan armottomalla raivolla ja tiukalla asenteella, saadaan todella erikoisen kuuloinen paketti. Tähän sekaan heitetään myös syntikoita ja jenkki-deathcoren runnomista – niin ja tietysti niitä kummitustarinoita. Hämmentävintä tässä on se, että homma pysyy yllättävän hyvin kasassa. Phantom Of An Inamorata‏ on senhenkistä musiikkia, että kuvittelisin vastaavia löytyvän vain Japanin suunnalta. Tiettyjä samoja elementtejä on löydettävissä, mutta ihan näin rankkaan sekoitelmaan en todellakaan ole törmännyt.

Musiikin pohjalla oleva metalcoren ja deathcoren sekoitus on ihan toimivaa pauketta, ja pääpainona on raskas runnominen. Demo vedetään läpi varsin rivakalla tempolla, mikä on aina hyvä asia. Vokaalit hoidetaan reippaasti huutamalla, joskin semipuhdasta, matalaa korinaa ja pig squeelia käytetään tehokeinona. Huuto on ihan asiallisen kuuloista ja sisältää paljon kivoja pikku vivahteita. Pig squeel osuudet on perushuttua, joka ei pahemmin säväytä. Tuotannollisesti ”Ghosts” on ihan ok tasoa, välillä vain päällekkäin on niin paljon ääniä, että kappaleet meinaavat puuroutua. Tätä ei kuitenkaan onneksi esiinny paljon. Soitannollisesti demo on ammattitasoista eikä siinä mikään kuulosta hutaisten tehdyltä. Syntikka- ja sinfoniaosuudet on hoidettu hyvin, ja ne istuvat kappaleisiin. Bändin itse keksimä ghostcore-genre on yllättävän sopiva, joskin itse voisin tuotosta kutsua vaikka progecoreksi.

”Ghosts”-demo on hyvin synkkä tunnelmaltaan ja miellyttää arvostelijaa kovasti. Demo vaati itseltäni useamman kuuntelun, jotta siihen pääsi kunnolla sisälle, mutta kun biisit vihdoin avautuivat, hämmennyin kappaleiden toimivuudesta. Erikoisuudessaan bändi tulee varmasti saamaan paljon huonoa palautetta, mutta mielestäni jätkät ovat oikealla tiellä keksiessään jotain erilaista. Helppoa kuunneltavaa tämä ei missään nimessä ole. Demon parasta antia on toisena tuleva ”Cage In The Mirror”, joka muistutti välillä Slipknottia ja välillä taas Job For A Cowboyta. Biisissä on käytetty syntikoita todella hyvin ja tunnelma on todella synkkä. Varsinkin 00:45 alkava pauke sai pään heilumaan. Näin ei-metalcoren kuuntelijalle bändin erikoinen musiikki upposi yllättävän hyvin, ja toivonkin, että kaverit käyttävät tulevaisuudessa enemmänkin kauhuteemaa musiikissaan.

9/10

Kappalelista:
01. Intro + Ghosts
02. Cage In The Mirror
03. May I Have This Dance, Pauline Kelly
04. About A Scarecrow

http://www.myspace.com/poaiband

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Janne Partanen