Demot

Phantom Of Insanity – Demo (2013)

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 7.12.2013

Demojuna suuntaa tällä kertaa Tampereelle kohti yhtyettä Phantom Of Insanity ja ottaa kyytiinsä heidän uusimman ja ensimmäisen ”Demo”:n. Bändi itsekin on hyvin tuoreessa tilassa, sillä se on perustettu tänä vuonna, eli kvartetilla on mahdollisuutta kasvaa suuntaan ja toiseen tässä hektisyyden maailmassa. ”Tamperelainen napakkaa metallia soittava joukkue” saa luvan vetää kyntensä esille ja näyttää, miten terästä kuuluu leikata.

Ah, akustinen intro! ”Symptoms” tuntuu kaikessa yksinkertaisuudessaan eräänlaiselta neronleimaukselta. Tunteiden annetaan virrata basson johtaessa porukkaa, kunnes sähkökitarakomppaus alkaa minuutin tuntumissa. Melodiaintoilu on päivänselvää mollibisnestä vähäisine variaatioineen, mutta audiokokemus toimii tunnelmansynkistäjänä surullisen hyvin. ”Cross The Line” tarjoilee melko geneeristä death metal/metalcore-haiskahdusta, semmoista nykyvääntöä. Groovaavampi ”From Despair To Light” tarjoaa keskusteluhetken laulajan kanssa sekä paljon kvinttiharmonioita, ja viimeinen kappale ”Peace Of Mind” tuo yli yhdeksän minuuttia melko samoja melodiakulkuja. Hulluuden aave on tehnyt tehtävänsä, eikä jättänyt rauhaan.

Kokonaisuudeltaan tämä oli mukavan pieni harppaus melankoliaan. Vinkkinä antaisin, että täytyisi hakea sellainen soundi, mikä miellyttäisi vielä kymmenenkin vuoden päästä; tällaisen musiikin yksi tärkeimmistä tekijöistä, eli kitarasoundit, jäivät tällä kertaa ponnettomiksi raskaasta musiikista huolimatta. Bassokitara jäi aavistuksen taka-alalle perusmeiningeissä, myöskään jotkut rumpulyönnit eivät hakeutuneet itse korvaan, vaan niitä piti kuunnella uudestaan ja ihmetellä mistä ne kantautuivat. Laulajalta löytyi kalmaisia manifesteja, vähän sai jopa selvää (mutta puhdas laulu viimeisessä tappoi erektion)! Paketti pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja soitto oli hyvänkuuloista, missään vaiheessa ei koettu myötähäpeää. Tap tap!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Hyvästä meiningistä huolimatta tällainen musiikki jää hyvin äkkiä ”mainstream”-kategoriaan, mitä tuskin kukaan äärettömän erityisesti haluaa. Voi olla, että ”se oma juttu” tulee vasta myöhemmin esiin, mutta kannattaa avata silmänsä erinäisiltä vaikutteilta, koska pelkän metallinkatkun haisteleminen on erittäin ongelmallista. Myös kansikuvaan kannattaa satsata, sillä tämä oli omituisen dekadenttinen ja muistakaa nimetä seuraava julkaisu kunnolla!

POI, eli Phantom Of Insanity, saa olla itsestään ja demostaan ylpeä, mutta paikalle ei kannata jäädä junnaamaan. Tulevaisuus tuo taatusti herkkuja näille herroille.