Joskus tuiki tavallisena, mutta sitäkin kauniimpana päivänä sattuu löytämään levyjulkaisun, jonka nimi herättää heti kättelyssä huomion ja mielenkiinnon. Tällä kertaa itse albumin nimike ”Grim 1” ei ollut se suuren huomion herättäjä vaan yhtye, joka edustaa kyseistä julkaisua. Tämä yhtye on Necrosexual.

Varsin nimekäs projekti, tai tässä tapauksessa persoona, on corpsepaintilla maalattu machoileva kaveri, joka on tehnyt videohaastatteluja Metal Sucksissa ja Metal Injectionissa. Herralta on nyt luvassa ihka oma sooloalbumi. Jos ei oteta machomiehen haastattelusaavutuksia huomioon, niin mitäpä itse projektinimike Necrosexual edustaa? Tässäpä siitä tiiviste: Necrosexual on kotoisin Philadelphiasta, inspiraation lähteinä ovat muun muassa black metal, corpsepaintit, talvi ja sota. Kaiken lisäksi Necrosexual kuvaa itseään kaikkien posereitten surmaajana. Viimeistään tässä vaiheessa sisäiset hälytyskellot alkoivat soida, jolloin olisi pitänyt jättää julkaisu omaan hautaansa mätänemään ja jatkaa muita päivän askareita. Uteliaana vähät välitin tästä vaarasta, vaan tartuin philadelphialaisen ”taiteilijan” syöttiin.

Mitä sitten ”Grim 1”-julkaisu loppujen lopuksi on? No, musiikki ei todellakaan ole mitään black metallia, jota minä aluksi luulin levyn olevan, vaan melko kliseistä ja junnaavaa heavy metallia. Kappaleet, riffit, asenne ja kaikki levyllä esiintyvät asiat ovat wannabemaisimpia ja typerimpiä luomuksia, joita olen vähän aikaan kuullut. Eikä tilannetta helpota se, että tämä philadelphialainen nekroseksuaali päästää sellaisia kiljumisnäytteitä kappale toisensa perään, että hirvittää.

Jos nyt jotakin positiivista täytyy tuoda niukasti esille, niin levyn introraita ”Clockwork Funeral” ei ole hullumman kuuloinen. Ja siihen se sitten jääkin. Myös Necrosexualin oma versio Rolling Stonesin ”Paint it Black”-raidasta on hieman outo viisu. Nähtävästi tästä lainatusta kappaleesta oman nekropoliksen Zimmer halusi luoda omasta versiosta kauhumaisen ja tunnelmallisen näytteen, mutta loppupeleissä tästä näytteestä jäi vain yksinkertaisesti outo fiilis. Korostan, ei huono, mutta outo.

Siitä huolimatta ”Grim 1” onnistui surmaamaan aivosoluni ja mielenterveyteni. Oliko Necrosexual tarkoituksella kieli poskella väsätty projekti, joka tekee tällaista huumoripitoista äärimetallia? Ainakaan tämä julkaisu ei naurattanut tippaakaan. Ehkä kaverin on vain jatkettava niissä videohaastattelujen parissa ja pistää tällaiset musiikinteot jäihin.

Ai niin, kiertäkää tämä julkaisu hyvin, hyvin kaukaa ja antakaa sen mädäntyä omassa haudassaan.

2/10

Kappalelista:

01. Clockwork Funeral
02. Necrosexual Encounter
03. Black Metal White Winter
04. The Lair Where No Light Enters
05. My Kind of Freaks
06. Trust No One
07. Paint it Black (Rolling Stones Cover)
08. Bottomless Pit
09. Dead Sexy

Necrosexual Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa