Pi Mezonin debyyttikeikka oli viimeisen päälle hiottu ja vangitseva kokemus
Joensuussa vietettiin 25. päivä elokuuta Joen Yötä, joka on vakiinnuttanut asemansa loppukesän merkittävimpänä tapahtumana. Joen Yössä on tarjolla kaikenlaisia aktiviteetteja ja kokemuksia laidasta laitaan ja kaiken ikäisille. Joensuulainen ravintola La Barre kantoi kortensa kekoon järjestämällä musiikki-iltaman, jossa esiintyivät stoner rock -yhtyeet Modok ja Second-Hand Apes sekä proge rock -yhtye Pi Mezon.
La Barre on tunnettu monipuolisesta keikkatarjonnastaan, josta löytyy niin paikallisia tuoreita yhtyeitä kuin pitkään underground-asteella toimineita konkareita. Tällä kertaa illan ohjelma oli omistettu stoner rockin ja progressiivisen rockin ystäville, minkä takia suuntasin paikalle. Myös Pi Mezon oli ratkaisevassa asemassa päätöksessäni. Yhtye julkaisi heinäkuussa erinomaisen ”A Lone” -debyyttinsä, jonka vuoksi yhtyeen näkeminen livenä houkutteli. Mielessäni kummitteli myös pieni epäilys, mahtaako yhtye kuulostaa elävänä läheskään yhtä mielenkiintoiselle kuin albumilla.
Imatralainen stoner/sludge-yhtye Modok polkaisi illan käyntiin reilulla puolituntisella hikisellä esityksellään. Yhtye ei esitellyt itseään, mutta paikalle tulleesta runsaasta joukosta varmasti monet tunsivat yhtyeen entuudestaan. Trio ei juurikaan tuhlannut aikaa välispiikkeihin vaan keskittyi musiikin soittamiseen. Modok runnoi kappaleita toisensa perään, enkä valitettavasti saanut niiden nimistä kiinni, sillä kappaleitakaan ei esitelty. Musiikki itsessään puhui puolestaan, ja vartin jälkeen yhtye sukellutti yleisön bluesmaiseen synkkyyteen, josta noustiin jälleen stoner rockin tuttuun pörisevään ympäristöön. Trio esiintyi hyvin, mutta ei saanut yleisössä heräämään suuria reaktioita.
Seuraavana lavalle noussut paikallinen stoner rock -yhtye Second-Hand Apes laittoi yhden pykälän isomman vaihteen silmään – yhtyeen soundi oli jykevämpää, tuhdimpaa ja energisempää kuin edeltäjällä. Tämäkään yhtye ei tuhlannut aikaansa puheisiin, vaan pitäytyi vimmaisessa soittamisessa. Basisti ja kitaristi innostuivat jopa kerran eturiviin jammailemaan yhdessä innokkaimpien kanssa. Vokalisti-basisti Juho Haapiaisen villi ja sähäkkä tukkapehko toi itselleni mieleen Wolfmotherin Andrew Stockdalen, vaikka Haapiaisen lauluääni olikin matalampi. Vokalisti-basistin ääni sointui hyvin yhteen Second-Hand Apesin aavistuksen psykedeelisen soundin kanssa. Yhtye viihdytti yleisöä niin omilla kuin Black Sabbathin ja Neil Youngin kappaleilla.
Illan viimeisestä esityksestä vastasi paikallinen Pi Mezon, jota moni yleisöstäkin oli odottanut. Yhtyeen valinta ohjelmistoon oli siinä mielessä erikoinen, että se erottui tyylillään vahvasti edellisistä esiintyjistä. Toisaalta Pi Mezon antoi hyvän vastapainon jykevälle ja tunkkaiselle stonerille ilmavalla ja kauniilla rockillaan, vaikka on raskaita elementtejä Pi Mezonillakin. Joensuulaisyhtye soitti esityksensä aikana lähes koko debyyttialbuminsa. Viisihenkinen yhtye mahtui lavalle juuri ja juuri, ja tämä kostautuikin yhden kerran, kun kitaristi-kosketinsoittaja Ilja Koslosen osui tahattomasti kosketinsoittimeen. Soittimien välinen kontakti ei kuitenkaan ollut traaginen käänne, enkä usko lavasta kauempana olleiden sitä edes huomanneen.
Pi Mezonin ”A Lone” -albumia kuunneltuani minulle ei tullut yllätyksenä, kuinka monitasoista ja yksityiskohtaista yhtyeen musiikki on. Tästä huolimatta ollessani lavan edustalla katsomassa yhtyeen soittoa, ymmärsin paremmin, kuinka pikkutarkka ja upea kokonaisuus levy onkaan. Koslosen sävellystyö on uskomattoman hienoa, eikä mitään ole jätetty sattuman varaan vaan jokainen seikka on loppuun asti mietitty. Sen näki todella hyvin, kun seurasi Koslosen vuorottelua syntetisaattorin ja kitaran välillä, tai kun katseli rumpali Sami Ratilaisen hiuksen hienoa rumputyöskentelyä. Kokemusta nostatti entisestään se, että Jarkko Maulan laulu kuulosti myös livenä yhtä hyvälle kuin albumilla.
Mainos päättyy
Pi Mezonin musiikki on monimutkaista ja mielenkiintoista, mutta silti helposti lähestyttävää ja viihdyttävää. Tämä tuli todistetuksi jo pelkästään sillä, että keikka tuntui loppuvan ”kesken”, vaikka todellisuudessa olin täysin uppoutunut seuraamaan esitystä. Yhtyeen esiintymistä seuratessa musiikki vei mukanaan, ja mielen huolet jäivät taka-alalle. ”A Lonen” musiikki on harmonisen kaunista, mutta siinä on myös synkkyyttä ja raskaampaa puolta. Yhtyeen esiintymisen jälkeen oloni oli äärimmäisen tyytyväinen – Pi Mezon kuulosti todella hyvältä livenä. Keikalla ollessa tuntui kuin musiikki olisi herännyt kirjaimellisesti eloon yhtyeen jäsenten kautta. Esiintymistä seuratessa sielu suoranaisesti lepäsi. Toivon ja uskon, että yhtye pääsee vielä esiintymään isommille lavoille, koska Pi Mezon on siihen jo valmis.
Kaiken kaikkiaan La Barren järjestämä kesäyön musiikki-ilta oli onnistunut kokonaisuus, jossa yhtyeet saivat esiintyä runsaslukuiselle yleisölle, ja kuuntelijat saivat vastaavasti monipuolisen musiikkitarjonnan. Odotukseni Pi Mezonia kohtaan olivat uteliaan toiveikkaat, ja ne toteutuivat. Vastaavasti kahta edeltävää esiintyjää kohtaan minulla ei ollut odotuksia, mutta yhtyeet tekivät myönteisen vaikutuksen. Tämän illan pohjalta on hyvä virittäytyä syyskuuta varten ja seurata, millaista ohjelmaa La Barressa on tarjolla pimeneviin syysiltoihin.
Raportti: Aleksi Parkkonen