Pieni annos pietarsaarelaista tummankatkuista crustia ja hardcorea – arviossa Dispytin pienjulkaisu ”Livsglädje”

Kirjoittanut Sami Elamaa - 22.8.2019

Pietarsaarelainen Dispyt on tuore tapaus. Vuonna 2015 perustettu sivuprojektiksi rekisteröity nimi on kolmen miehen johtama yhtye. Infon antamat tiedot saattavat sekoittaa maallikon ensireaktion, sillä Dispyt luokittelee itseään crust punk/hardcore/black/death metal -bändiksi. Sivuprojektilta löytyy entuudestaan yksi kokopitkä ”Den Ständigt Närvarande Ångesten” (2017), tämän vuoden aikana julkaistu oululaisen hc-punk-yhtyeen KÜRØISHI:n kanssa split-kiekko, sekä omakustanteinen ”Finnish Crust Overload” -dvd-paketti. Vielä tälle vuodelle trio puskee lisää uutta musiikkia, mutta vain pienessä määrin. ”Livsglädje” -pienjulkaisu on yhtyeen uusinta tavaraa.

Jos tähän mennessä pohdit, minkälaista tuhoa tällä ep:llä on luvassa, oma analysoinnin lopputulos osuu lähelle crustiin ja hardcoreen. Mutta ei bändi täysin väärää tietoa anna, sillä tunnelma sijoittuu melko kaoottisen kuuloiseen mustaan metalliin. Neljällä kappaleella varustettu pienjulkaisun kuuntelussa ei kauaa nokka tuhise, kun sen kuuntelee läpi. Lähes jokainen kappale ei kestä kuin juuri ja juuri sen pari hassua minuuttia.

A-puolen tuotokset ”Men Ändå Ska Man Dit” ja ”En Man I Sina Bästa År” pistävät melkoista pökköä pesään. Pelkästään crustilla ja hardcorella sekoitettu soppa ei välttämättä nosta kovin kummoisia lisäarvoja, mutta vokalistin (oletan miehen olevan basistilaulaja Mathias Lillmåns, sillä infopaketissa jokainen muusikko on luokiteltu osallistuvan vokalistin pallille) raaka ja ilkeät suoritukset toimivat todella hyvin. Välillä kuulee niin sanottuja puhtaita huutoja, mitkä hieman syövät julkaisun tunnelman. Etenkin B-puolelta löytyvä ”Småtstadsgangsters” tuntuu hieman löyhältä suoritukselta edellisten kappaleiden jälkeen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Musta, likainen ja kaoottinen ”Livsglädje” ei ole kumminkaan hullumpi tapaus. Kaikkia raskaan musiikin kuuntelijoihin tämä ei tee isoa vaikutusta, mutta tuskin yhtye sitä tavoittelee. Tärkeintä on, että hardcoresta ja crustista saa sitä, mitä Pietarsaaren yönmustaan ja niitteihin pukeutuneet herrasmiehet tarjoavat. Toki ”Livsglädje” on tarkastamisen arvoinen, jos vähänkään herää mielenkiintoa.