Pientä piristystä pikkulauantaihin — Soen, Xandria ja Vulkan Tampereella
Jokohan tamperelaiset alkavat vihdoin kyllästyä arkipäiville osuviin keikkoihin? Sellainenkin mahdollisuus välkähti mielessäni, kun nautiskelin viime keskiviikkona väljän Tavara-aseman tunnelmista. Tällä kertaa kaupungissa vieraili ruotsalainen Soen, joka julkaisi viime tammikuussa seitsemännen studioalbumin ”Reliance”. Yhtye soittaa kuluvalla viikolla peräti kuusi keikkaa ympäri Suomea, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa lievään yleisökatoon Tampereella. Tänä keväänä maamme Soen-fanien ei yksinkertaisesti tarvitse matkustaa paljoakaan kotikynnystä edemmäs bändin nähdäkseen. Soenin mukana maaliskuista Suomea kiertävät niin ikää ruotsalainen Vulkan ja saksalainen Xandria.
Vulkanin aloitellessa settiään puoli kahdeksalta ei Tavara-asemalla tosiaan tarvinnut liiemmin väistellä kanssakuulijoita. Ruotsin Karlstadista kotoisin oleva yhtye ei ole aiemmin keikkaillut Suomessa, joten täkäläistä fanikuntaakaan ei bändille ole päässyt syntymään. Vuonna 2006 perustettu Vulkan on julkaissut urallaan kolme albumia, joista viimeisin ilmestyi vuonna 2020. Haastavista olosuhteista huolimatta Vulkan esiintyi itsevarmalta näyttävin ottein, ja tunnelma keikalla oli sanalla sanoen kotoisa. Bändin progressiivinen rock ei ole sitä omaperäisintä ja mieleenpainuvinta laatua, mutta vähäeleisen taidokkaasti soitettuna Vulkanin puolituntinen kului kuin siivillä. Tamperelaiset ottivat Vulkanin vastaan pelkkää kohteliaisuutta kovemmin suosionosoituksin, ja mikäli muillakin paikkakunnilla lämmetään samalla antaumuksella, voi Vulkan keikkailla meillä päin jo kohta ihan pääesiintyjänäkin.
Saksalainen Xandria perustettiin jo vuonna 1994, mutta sen esikoisalbumi ”Kill the Sun” ilmestyi vasta vuonna 2003. Sittemmin täyspitkiä levyjä on putkahdellut seitsemän kappaletta, joista viimeisimpänä ”The Wonders Still Awaiting” kolme vuotta sitten. Wikipediasta löytyvä listaus Xandriassa soittaneista muusikoista on hätkähdyttävän pitkä, mutta yksi hahmo vain on ja pysyy. Kitaristi Marco Heubaum on luotsannut orkesteria sen alusta alkaen, ja muut Xandrian nykyjäsenet tulivat remmiin vuonna 2022. Xandria operoi sinfonisen metallin raameissa, ja kuten Vulkaninkin kohdalla totesin, ei Xandria tunnu tarjoavan genressään mitään erityisen omalaatuista. Tavara-asemalla todistamani 40-minuuttinen setti ei auttanut avaamaan, miten juuri Xandria erottuisi edukseen vaikkapa sellaisten bändien joukossa kuten Epica, Nightwish ja Within Temptation. Yleisönkin vastaanotto jäi vähän kädenlämpöiseksi, vaikka paikalla oli nyt enemmän väkeä kuin Vulkanin aikana.
Puoli kymmeneltä koitti viimein se hetki, kun pääesiintyjä Soen aloitti osuutensa. Bändi ampui kovilla heti alkuun, sillä keikan käynnistäneen ”Mercenaryn” perään kuultiin ”Antagonist”, joka lukeutuu Soenin merkittävimpiin täysosumiin varsinkin livenä. Kappaleen tarttuvat rytmit, mukaansatempaava kertosäe ja erityisesti keikkatilanteissa puhutteleva sanoma ovat silkkaa hurmosta kerta toisensa jälkeen.
Varsinkin uransa alkutaipaleella Soenia verrattiin läkähdyksiin asti Tooliin. Tuosta asetelmasta laulaja Joel Ekelöf sai murjaistua osuvan vitsin esitellessään kappaletta ”Fraccions”, jonka voi syystä sanoa kumartavan tuon amerikkalaisen progeikonin suuntaan. Jos Soenin debyyttialbumi ”Cognitive” olikin lähes orjallinen Tool-mukaelma, on bändi sittemmin aurannut täysin omaa uraa progressiivisen musiikin kentällä.
Yksi Soenin tavaramerkeistä on, että vaikka bändin viisikkoon sisältyy virtuoosimaista yksilötaitoa, tehdään musiikkia puhtaasti kappaleiden ehdoilla. Pääosin alle viisiminuuttiset biisit sisältävät helposti sisäistettävän määrän informaatiota, eivätkä ne taannu yhdenkään soittajan henkilökohtaiseksi soolorevittelyksi. Ulkomusiikillisetkaan seikat eivät ole Soenin paketissa suuressa roolissa, ja keikkoja koristaa komean valoshow’n lisäksi usein vain jokin taustalakana tai -screeni. Tampereen keikalle vaihtelua toi ”Memorialin” aikana koettu episodi, kun Ekelöf veti niskaansa kappaleen tunnelmaan sopivat sotaisat vermeet, ja Martin Lopezin rumpujen eteen kannettiin kaksi mustaa lippua. Keikan kohokohta sijoittui sen keskivaiheille, kun Xandria-laulaja Ambre Vourvahis tuli esittämään Ekelöfin kanssa duettona balladin ”Hollowed”.
Soenin vajaa puolitoistatuntinen setti koostui neljästätoista kappaleesta, joista kahdeksan oli poimittu yhtyeen kahdelta viimeisimmältä levyltä. Varhaistuotannon upeat kokonaisuudet ”Tellurian” ja ”Lykaia” jäivät täysin vaille edustusta. Tällainen biisijakauma keikkasetissä kertoo hyvin selvästi, minkä albumien Soen katsoo parhaiten edustavan itseään, ja missä ilmaisussa se kokee olevansa parhaimmillaan. Soen ei ole tehnyt yksiselitteisen huonoa levyä, mutta kaltaistani varhais- ja keskituotannon puolesta liputtavaa fania kieltämättä hieman harmitti.
Tiedä sitten, oliko se syynä omaan harmitukseeni, kun keikka ei tuntunut pääsevän missään vaiheessa aivan täyteen lentoon. Bändin otteista tuntui paistavan pieni kiirehtiminen, ja yllätyksettömään settiin mahtui keskinkertaisen ”Reliance”-uutuuden tylsin hetki nimeltään ”Indifference”. Pohtiessani Soenin kolmen edellislevyn kehityskaarta kristallisoitui mielessäni ajatus, että nykyisen albumisyklin tullessa päätökseensä, voisi yhtyeen olla hyvä pysähtyä vetämään henkeä ja miettimään huolellisesti, mihin suuntaan bändiä kannattaa jatkossa viedä. Vaikka Soenin tiivis julkaisutahti onkin tuntunut suoranaiselta fanipalvelulta, en välttämättä enää jaksaisi montaa täysin samalla sapluunalla tehtyä levyä.
Soenin settilista löytyy täältä.
Teksti ja kuvat: Ossi Kumpula
