Pikkulauantain pikkujoulut ruotsalaiskomennuksessa – In Flames, At the Gates, Imminence ja Orbit Culture Helsingin jäähallissa

Ruotsalainen In Flames on ottanut tänä vuonna kaiken ilon irti koronarajoitusten hellittämisestä. Bändin yli sata keikkaa kattava kiertuevuosi huipentuu lauantaina 17.12 yhtyeen kotikentällä Ruotsin Göteborgissa. Ensi helmikuussa puolestaan ilmestyy In Flamesin neljästoista studioalbumi ”Foregone”, jonka kappaleita orkesteri on soittanut keikoillaan viime kesästä alkaen. Vuoden viimeiselle kiertueelleen halki Euroopan In Flames lähti taustatukenaan niin ikää ruotsalaiset Orbit Culture, Imminence ja At the Gates. Viime keskiviikkona bändinelikon turnee rantautui Helsinkiin ja Nordiksen jäähalli oli oikea osoite, mikäli kaupunkia riivanneelta lumimyräkältä mieli turvaan tuhdin ruotsalaismetallin pariin.

Junani karautti Pasilan asemalle runsaan vartin myöhässä aikataulusta, mikä tarkoitti, että avausakti Orbit Culture meni itseltäni osittain ohi. Harmi oli sitäkin suurempi, sillä bändin kesäinen keikka John Smithissä jäi itseltäni sivusilmäilyksi ja olisinkin nyt halunnut syventyä orkesterin musisointiin hartaammalla ajatuksella. Muutaman biisin ehdin kuitenkin havainnoimaan ja todistamani perusteella Orbit Culturen kiito on vahvasti noususuhdanteinen. Ensi vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta yhtyeen perustamisesta ja tuona aikana koko bändimiehistö on vaihtunut laulaja-kitaristi Niklas Karlssonia lukuun ottamatta. Diskografiaa orkesterille on toistaiseksi kertynyt kolmen studioalbumin ja kolmen EP-levyn verran ja tuntuu, että Orbit Culture toden teolla vasta käynnistelee koneitaan. Helsingissä varsinkin permanto oli täysillä mukana yhtyeen touhussa, joten ylöspäin viettävää käyrää on Orbit Culturen uralle helppo ennustaa.

Seuraavaksi esiintynyt Imminence vieraili nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Bändi määrittelee itseään termein ”alternative metalcore” ja eiköhän kyseinen lokerointi tyydytä suurimpaa osaa niistä, joille musiikin genrerajoittelu on tärkeää. Suurimpana kuriositeettina yhtyeen musisoinnista silmille ja korville hyppää laulaja Eddie Bergin viulu, jota mies säännöllisesti vingutti laulamisen ohella. Metallisemman runttauksen ohella Imminencen musiikkiin kuuluu myös herkempää ilmaisua ja viulunsoiton ohella solisti Berg vaiheteekin huutamisen ja puhtaan laulannan välillä. Sekoitus on kieltämättä erikoinen, mutta ei juuri omiin makunystyröihin sopivalla tavalla. Imminence oli kuitenkin selvästi tullut tekemään reippaan ensivaikutelman suomalaisyleisöön, johon Berg haki kontaktia kirjaimellisesti hyppimällä lavalta eturivin silmille. Yhtye lupautui tapaamaan fanejaan keikan jälkeen ja Berg myös ilmoitti Imminencen paluusta Suomeen ensi keväänä. Bändin ensimmäiset Suomen pääesiintyjäkeikat tapahtuvat ensi huhtikuussa Helsingissä ja Tampereella.

Vartin väliajan jälkeen koitti itselleni illan toiseksi mielenkiintoisin hetki, kun pitkän linjan göteborgmetallijyrä At the Gates asteli lavalle. 1990-luvun melodisen death metalin aatelistoon lukeutunut yhtye teki paluun julkaisukantaan vuonna 2014 ja siitä lähtien bändin ura on jatkunut mukavan aktiivisena studiolevytysten ja kiertueiden saralla. Jotenkin vain olin aina onnistunut missamaan kaikki edelliset At the Gatesin Suomen keikat, mutta nyt aika oli viimein kypsä. Keikkaan ei todellakaan tarvinnut pettyä, sillä At the Gates tykitti kolmevarttiseen soittoaikaansa tusinan verran jykevän tunnelmallisia melodeath-eepoksia. Yleisöä oli tässä vaiheessa ehtinyt paikalle jo lähes täyden permannon verran ja arki-illasta huolimatta kenttä heittäytyi hienosti mukaan legendabändin rujoihin sulosäveliin. Setin avannut ”Spectre of Extinction” toi heti kättelyssä esiin bändin suurimmat vahvuudet ja erityisen makeasti soivat Anders Björlerin liidikitarat. Laulaja Tomas Lindberg sai innostettua yleisön yhteislauluun ”To Drink from the Night Itself”-kappaleessa ja riehakkaimmat pitit inspiroi odotetusti ”Blinded by Fear”. Keikan ainoana miinuksena voisi mainita Lindbergin hieman ponnettoman laulusuorituksen, mutta annettakoon se anteeksi viisikymppiselle kehäketulle, joka on uhrannut äänijänteitään kuolonmetallille jo 1980-luvun lopulta alkaen.

Tähän mennessä illan aikataulut olivat pitäneet paikkansa kiitettävällä varmuudella, mihin tuli valitettava muutos juuri ennen pääesiintyjää. In Flames antoi odottaa itseään vartin yli ennakkoon ilmoitetun soittoajan. Kun keikka sitten viimein alkoi, vaihtui yleisössä orastanut levottomuus nopeasti ratkiriemuksi. Säyseän intronauhan ja ensimmäisenä soitetun ”The Great Deceiverin” välinen kontrasti oli suorastaan koominen, mutta yleisö repesi liitoksistaan yhtä kaikki. Kappale edustaa erinomaisesti edukseen ensi helmikuussa ilmestyvää ”Foregone”-albumia. Uutuudesta annetuissa lausunnoissa bändi on korostanut haluaan palata kitaravetoisemman ilmaisun pariin, mikä kuului uusissa kappaleissa erinomaisesti. Niin räjähtävä alku kuin ”The Great Deceiver” olikin, osoittivat keikan myöhemmät juonenkäänteet niin yleisön kuin yhtyeen vasta lämmittelevän. Seuraavana soitettu ”Pinball Map” nimittäin aloitti sellaisen klassikkobiisien sarjan, että yleisöllä ei ollut piteistä ja pomppimisesta hetkenkään hengähdystaukoa. 1990-luvun klassikoiden lomassa koettu ”Cloud Connected” ei ainakaan laimentanut yleisön intoa. In Flamesin kultakauden hittikimara huipentui tietenkin ”Only for the Weak”-jumputukseen, jonka aikana monituhatpäinen keikkakansa pomppi kengänpohjansa jäljet jäähallin lattiaan kenties pysyvästi.

Setin keskelle sijoitettu ”Only for the Weak” oli selkeän harkittu taitekohta keikan dramaturgiassa, sillä tämän jälkeen yhtye siirtyi tuoreemman materiaalinsa pariin. Puolimatkan krouvista viestittiin myös visuaalisesti, sillä tässä vaiheessa vaihtui myös jättimäinen taustalakana bändin takana. Odotetusti myös keikan intensiteetti laski jonkin verran, mutta mistään totaalilässähdyksestä ei todellakaan ollut kysymys. Uudet kappaleet eivät tietenkään saaneet lähimainkaan yhtä innostunutta vastaanottoa, mistä huolimatta ”Foregone”-poiminnat ”State of Slow Decay” ja ”Foregone Pt. 1” todistivat yhtyeen jatkuvasta elinvoimaisuudesta. Toiseksi viimeistä albumia edustanut ”I Am Above” oli takuuvarma yleisön huudattaja ja keikan päättänyt ”Take This Life” palautti tunnelman alkukeikan hurmokseen. Lopuksi yhtye jätti yleisölle jäähyväiset pitkän kaavan mukaan, ja lavalta lensikin yleisöön jos jonkinmoista muistoesinettä faneille kotiin vietäväksi. Illan loppunaurut saatiin, kun rumpali Tanner Wayne onnistui heittämään rumpukapulansa ilmaan niin, että se jäi kiinni kattorakenteisiin.

Kolmekymmentäkaksi vuotta ja neljätoista studioalbumia. Noihin lukemiin mahtuu In Flamesin uralle hyvin moninaisia vaihteita miehistönvaihdoksista musiikillisiin kokeiluihin. Bändi on kuulutettu henkisesti kuolleeksi moneen otteeseen ja monelta taholta, mutta niin vain bändi osoitti jälleen keskiviikkoisella keikallaan olevansa livenä huikeassa iskussa. Anders Fridén on lähes ärsyttävän karismaattinen ja asiansa osaava nokkamies. Miehen välispiikit vaikuttavat paikoitellen melko ylimielisiltäkin, vaan niinpä hän kuitenkin sai yleisön sataprosenttisesti puolelleen maaliinsa osuvilla välikommenteilla ja tilannekomiikalla. Sitä tuskin uskoisi ellei omin silmin näkisi, millaisella antaumuksella helsinkiläisyleisö yltyi surffailemaan toistensa käsien varassa ihan vain ohimennen heitetystä kehotuksesta. In Flames on reilussa kolmessakymmenessä vuodessa kasvanut pienen göteborgilaisporukan sivuprojektista monikansalliseksi yritykseksi, jonka soittajista valtaosa on nykyään amerikkalaisia. Nähtäväksi jää kuinka bändikemiat pysyvät kasassa soittajien majaillessa atlantin molemmin puolin, mutta ainakin seuraava studioalbumi ”Foregone” vaikuttaa jo tässä vaiheessa lupaavalta luvulta In Flamesin tarinassa.

Kuvat: AJ Johansson

Settilista (In Flames):

The Great Deceiver
Pinball Map
Cloud Connected
Behind Space
Graveland
The Hive
Colony
Only for the Weak
Leeches
Foregone Pt. 1
Wallflower
State of Slow Decay
Alias
The Mirror’s Truth
I Am Above
Take This Life