Pimeydessä asuu kauneus – arviossa Kaunis Kuolematon ja uusi albumi ”Kun Valo Minussa Kuoli”

Haminalainen melankolinen doom metal -bändi Kaunis Kuolematon on julkaissut marraskuun lopulla uuden albuminsa ”Kun Valo Minussa Kuoli”. Bändi on ollut toiminnassa vuodesta 2012 saakka ja tuorein albumi on viides pitkäsoitto. Kitaristi-laulaja Mikko Heikkilä on itselleni ollut ”pitääpäs kuunnella” -tyyppinen artisti jo Black Sun Aeonin aikaan, jolloin hänen komeat puhtaat laulunsa tekivät vaikutuksen ensimmäisen kerran. Mielenkiinnolla laitoin levyn soittimeen (lue: klikkasin pressiennakon tiedostoa) kuullakseni tuoreimmat sulosävelet bändin kynästä.

Kaunis Kuolematon julkaisi uuden singlen ”Maailman ainut ihminen” – uusi albumi ”Kun valo minussa kuoli” ilmestyy marraskuun lopussa

Sapluuna Kaunis Kuolematon -albumeilla on ollut aina jokseenkin sama. Mureat ja äkäiset örinät vuorottelevat hienon melodisen laulannan ja soitannan ohessa luoden varsin hyvän massasta eroavan metallimusiikin. Lähimpiä esikuvia lienevät Swallow the Sun, Saturnus ja Tuomas Saukkosen projektit Black Sun Aeon ja Dawn of Solace sillä erotuksella, että Kaunis Kuolematon vetää kaiken suomeksi. Välillä pakahduttavat soinnit antavat tilan todella rajulle blastbeatille ja Olli Suvannon (mm. Tomb of Finland) tiukalle ördäykselle.

Kaunis Kuolematon ei kuitenkaan ole mikään projektibändi tai esikuviltaan kopioiva pastissi. Levyn ensimmäisen kappaleen ”Kaiku” voisi hyvin kuulla Swallow the Sunin levyllä. Samankaltaisilla teemoilla pelaavalta Ceresian Valot bändin ”Uumen”-levyltä voisi löytää myös tunnelmaltaan vastaavaa tavaraa, mutta jokin haminalaisbändissä tekee tästä vielä enemmän omanlaistaan. Tietenkin genreen kuuluu myös se, että laulujen aiheet eivät kerro iloisesta kirmailusta kevätlaitumilla, ja biisien nimetkin sen toteavat: ”Kun kyynelistä muodostuu meri”, ”Kaipaus” ja ”Maailman ainut ihminen”.

Aiemmillakin levyillä on ollut koskettimia ja nyt tuntuu, että askel vielä sinfonisempaan suuntaan on otettu. Kitaravallit ja kosketinmattojen kerrostumat saavat levyn kuulostamaan paikoitellen varsin massiiviselta, yhtään tinkimättä tiukkuudesta ja iskevyydestä. Hyvä esimerkki on ”Rauniot”, jonka kohoaminen uusiin ulottuvuuksiin kohti loppua saa käsikarvat nousemaan. Vaikka nyt olen jo molemmat vokalistit maininnut, niin kyllä myös muu osa bändistä on tehtäviensä tasalla, saaden levyn kuulostamaan juurikin bändilevyltä, eikä Mikko Heikkilä Experienceltä.  

Ehkä myös julkaisuajankohta on juuri oikea. Tätä ei ihan kesän helteillä ja auringonpaahteessa kuuntele samalla mielialalla kuin nyt marraskuussa. Kun katsoo ikkunasta ulos ja näkee tummanpuhuvan pilven, joka selvästi haluaa ripsaista vettä, räntää tai lunta, kenties jopa kaikkia niitä samanaikaisesti, tulee semmoinen kauniilla tavalla melankolinen mieli. Terveiset toisesta Haminasta, eli Maarianhaminasta siis Haminan soittajille: hienosti te vedätte!

Kauppaanhan se on mentävä, että saa tämän levyn fyysisenä hyllyynsä.

Kaunis Kuolematon lähtee myös vuodenvaihteen jälkeen kiertueelle levyn tiimoilta. Keikkapaikat löytyvät ainakin naamakirjasta ja kannattaa seurata myös paikallisten rokkiluolien ilmoittelua!

https://www.facebook.com/KaunisKuolematon

Kappalelista:

1. Kaiku
2. Merta
3. Kun Kyynelistä Muodostuu Meri
4. Rauniot
5. Maailman Ainut Ihminen
6. Kaipaus
7. Kun Valo Minussa Kuoli
8. Kuura
9. Aatos