Pingviinien hullut päivät – arvostelussa Eetu Kujalan ”Penguin Days” -albumi


Eetu Kujalan toinen pitkäsoitto alkaa oikein maistuvalla rock-riffillä ja kuulostaa erittäin lupaavalta. Vokaalien lisätessä hieman Faith No Moren kaltaista äänimaailmaa alan todella miettiä kyseisen projektin potentiaalia. Mieleeni tulee myös kotipaikkakuntani yhtye Vagabond Hearts

Albumin toisessa kappaleessa ”Redneck” onkin sitten ihan eri meininki, ja hämmentyneisyyteni voimistuu entisestään. Mikään ei ole huonoa, mutta minkälaista kokonaisuutta tässä yritetään rakentaa? Myös albumin kolmas kappale ”Waterfall” vie kuuntelijan aivan eri sfääreihin; nyt meininki muistuttaa Foo Fightersia, Trade Windia ja ehkä hieman Oasista

Albumi hieman tasoittuu puolessa välissä, ja kokonaisuus kuulostaa hetken aikaa perinteisen ehyeltä. ”Psycho”-kappale herättää kuitenkin takaisin maan päälle, ja suuruudenhullu riffi kuulostaa todella paljon Muselta

Lähinnä mietin tätä kuunnellessani sitä, että onko takana kokonainen bändi vai yksi ihminen. Albumi on onnistunut todennäköisesti kaikessa, mihin se on pyrkinyt, sillä se on miellyttävää kuunneltavaa. Biisinkirjoitustaito löytyy, lauluraidat ovat erittäin hyvät ja eksperimentaalisuus kappaleiden välillä on kiehtovaa. Selkeän konseptin puuttuminen aiheuttaa kuitenkin ainakin itselleni musiikinkuuntelijana ongelmia.

7/10

Kappalelista:
1. Killer Bob
2. Redneck
3. Waterfall
4. Happy
5. Flying
6. Good Morning
7. So Says Susan
8. Walking on the Sun
9. Novocaine
10. Psycho
11. Watch It Burn

Kirjoittanut: Otto Vainionpää

Kommentoi julkaisua