Piraattielämän ilot ja surut samassa paketissa – arviossa Alestormin uutuusalbumi ”The Thunderfist Chronicles”

Alestormin kipparoima merirosvolaiva nostaa jälleen purjeet ja lähtee kohti uutta seikkailua kahdeksannella albumillaan ”The Thunderfist Chronicles”. Viime vuosina varsin kovaan vireeseen yltynyt piraattipartio on julkaissut tällä vuosikymmenellä jo useammankin mainion levykokonaisuuden, joten odotukset uutukaista kohtaan olivat ymmärrettävästi nousseet korkealle. Tällä kertaa aarrejahdin lopputulemana ei kuitenkaan löydy arkkua täynnä kultaa ja muita rikkauksia, vaan tarjolla on laadullisesti epätasainen sukellus merirosvoilun hyviin ja huonoihin puoliin.

Tyylillisesti ”The Thunderfist Chronicles” on ehtaa Alestormia, eikä ilmaisua ole lähdetty päivittämään tarpeettomasti. Yhtye veivaa edelleen räyhäkästä metallimusiikkia, joka on kuorrutettu Christopher Bowesin piraattiärinällä, hilpeillä syntikkamelodioilla sekä merirosvoelämästä kertovilla sanoituksilla. Tuotantoarvot ovat totutusti kunnossa, eikä soitossa saati tekemisen tasossa ole mitään vikaa. Ongelmat löytyvät sävellyspuolelta, sillä sillä saralla ruuti on päässyt kastumaan.

Alestormin uutuuskiekko on laadultaan valitettavan kaksijakoinen tapaus. Parhaimmillaan meininki on albumin ensimmäisellä puoliskolla, jolta löytyvät levyn huippukipaleet. Tiukasti albumin käyntiin potkaiseva ”Hyperion Omniriff”, menevä ja älyvapaa ”Killed to Death by Piracy”, yhteislauluun kutsuva ”Banana” sekä täräkästi takova ”Frozen Piss 2” onnistuvat täydellisellä tavalla sulauttamaan samaan pakettiin bändin omintakeisen huumorin, mainiosti rytisevän metallimusiikin sekä tarttuvat sävellykset. Kappaleet eivät nouse ehkä yhtyeen ultimaattiseen parhaimmistoon, mutta viihdyttävää kamaa on joka tapauksessa tarjolla. Ja kun alkurypistyksen kruunaa kaunis ja tunnelmallinen ”The Storm”, tuntuu, että käsillä on erinomainen albumi.

Loppulevy jättää kuitenkin paljon toivomisen varaan homman läikkyessä ylitse monellakin tavalla. Tissejä ylistävä ”Mountains of the Deep” on idioottimainen rallatus, jonka sanoituspuoli synnyttää lähinnä myötähäpeää. Sitä seuraava Nekrogoblikon-coveri ”Goblins Ahoy!” puolestaan menettelee mutta ei sinällään tarjoa mitään uutta muuten pätevään alkuperäisversioon verrattuna. Lopullisesti homma karkaa käsistä viimeisellä mammuttikappaleella ”Mega-Supreme Treasure of the Eternal Thunderfist”, sillä 17-minuuttinen veto on melkoisen vetelä esitys. Joistain hyvistä ideoista huolimatta biisi ei lähde lentoon oikein missään kohtaa, eikä järkäle pidä sisällään paljoakaan sellaista, mikä oikeuttaisi pitkän keston. Kliimaksit ja huippuhetket jäävät vähiin, minkä vuoksi kappaleen äärelle ei parin kuuntelukerran jälkeen tee mieli palata. Puuduttava ja suuren osan levykokonaisuuden kestosta kaappaava kappale on sen verran tympeä esitys, että se jättää albumista huonon jälkimaun. Ja kommentti tulee kuulijalta, joka ei lähtökohtaisesti karsasta progeilua tai pitkiä biisejä.

Alestormin uutukainen on albumi, joka tarjoaa hurmoksellisia huippuhetkiä sekä tunnelman romuttavia aallonpohjia. Vaikka mukana on reilummin sitä parempaa äärilaitaa, vaikuttaa heikompi materiaali selkeästi kuuntelukokemuksen mielekkyyteen syöden myös hyvien hetkien tehoa. Epätasainen ”The Thunderfist Chronicles” ei ole tekijöidensä paras julkaisu. Albumin huippuhetket kuitenkin varmistavat, ettei tämäkään merirosvoseikkailu karahda karille vaan kotisatamaan päästään haasteista huolimatta. 

Kappalelista:

1. Hyperion Omniriff
2. Killed to Death by Piracy
3. Banana
4. Frozen Piss 2
5. The Storm
6. Mountains of the Deep
7. Goblins Ahoy! (Nekrogoblikon-cover)
8. Mega-Supreme Treasure of the Eternal Thunderfist