Yarrr! Romminhuuruista merirosvoelämää viettävä Alestorm palaa levytyskantaan, ja hevipuristit marssitetaan jälleen lankulta mereen. “No Grave but the Sea” on skotlantilaisen metallipoppoon viides studioalbumi, joka jatkaa hyväksi todettua linjaa naittaen yhteen jämäkkää metallimusiikkia, mahtipontista pauhua sekä hilpeän folkahtavia elementtejä, mutta tällä kertaa piraattiryhmä ajaa karille onnistuneen merenkäynnin sijaan.

“No Grave but the Sea” on kaikinpuolin tuttua ja turvallista Alestormia, jonka merirosvoilla, ryöstöretkillä ja kapakkatappeluilla marinoitu ulosanti hymyilyttää ja saa nyrkin takomaan ilmaa. Vaan siinä missä bändin edelliset tuotokset ovat olleet varsin monipuolisia esityksiä, tyytyy uutukainen tasapaksumpaan ilmaisuun, joka ei yllä edellisten levyjen yltäkylläisyyteen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levy alkaa vakuuttavasti: nimikkobiisi on mahtipontinen ja tarttuva, eikä sitä seuraava hyväntuulinen ”Mexico” tasoa laske. Kolmantena kappaleena kuultava ”To the End of the World” toimii vielä hyvin, mutta sen jälkeen loppulevy paljastuu turhan nopeasti itseään toistavaksi ja paikoitellen tylsäksikin. Soitanta on toki kaikinpuolin ensiluokkaista ja tunnelma mukavan riehakas, mutta samantyylisenä jatkuva meuhkaaminen puuduttaa nopeasti – varsinkin kun kappalemateriaalista ei todellisia helmiä montaakaan löydy. Esimerkiksi ”Man the Pumps” ja ”Rage of the Pentahook” edustavat hyvästä sykkeestään huolimatta kiekon keskinkertaisempaa antia, ja vastaavanlaisia biisejä on puolet albumin mitasta. Jotain erikoisempaa tarjoaa sentään ”Fucked with an Anchor”, jonka koominen rallattelu jää mieleen poikkeuksellisen vahvasti.

Alestorm on siitä onnellisessa asemassa, että sen musiikki erottuu massasta jo pelkästään omalaatuisella tyylillään, josta on myös kiittäminen mainiosti rähjäävää Christopher Bowesia. Kuitenkin kun vyöllä on puolenkymmentä julkaisua, alkaa yhtye olla tilanteessa, jossa tämä ei yksinkertaisesti riitä. Alestorm kun on tehnyt tätä samaa paljon paremmin aiemmilla levyillään, joten sävellyksiin tulisi saada rutkasti lisää ruutia, jotta homma ei ala toistaa itseään. Tässä tapauksessa kurssilta poikkeaminen voisi tehdä hyvää ja tarjota tuoreita ideoita yhtyeen ulosantiin. Toivottavasti tilanne korjaantuu tulevaisuudessa, sillä kyseessä on yksi mielenkiintoisimmista yhtyeistä metallimusiikin merillä.

6/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

1. No Grave but the Sea
2. Mexico
3. To the End of the World
4. Alestorm
5. Bar ünd Imbiss
6. Fucked with an Anchor
7. Pegleg Potion
8. Man the Pumps
9. Rage of the Pentahook
10. Treasure Island

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy