Pirskahtelevan pirteä pitkäsoitto – arviossa LULUA ja ”Helppoo leveetä”

Tamperelainen pop/rock-bändi LULUA julkaisi saman nimisen debyyttialbuminsa keväällä 2023. Nyt – melkein päivälleen kaksi vuotta myöhemmin, päivänvalon on nähnyt seuraava kokopitkä, joka on nimetty hauskasti ”Helppoo leveetä”. Tässä välissä on tapahtunut paljon: yhtye perusti esimerkiksi oman Lunni Records -levy-yhtiön ja solmi keikkamyyntisopimuksen Master Eventsin kanssa.

Uudelta albumilta saatiin kuulla ennakkoon useampi single, jotka olivat ”Mee vaan”, ”Kaikki eivät palanneet”, ”Pyromaani”, ”Käärmeitä sirkustelttaan” sekä viimeisimpänä ”Rosvonportaat”. Kuten ehkä jo raitojen nimistä voi päätellä, on kantavana teemana ihmissuhteet ja yleensäkin kaikki elämään liittyvä. Itse pitkäsoiton nimi ”Helppoo leveetä” kuvaa puolestaan LULUAn elämänasennetta.

Bändiläiset kertovat viettävänsä paljon myös vapaa-aikaansa yhdessä, ja heillä on oma LULUA Mafia. Tämä kuuluu omalla tavallaan myös bändin musisoinnissa, ja levyltä välittyy ystävyys sekä hauskanpito muutenkin kuin vain biisien lyriikoissa. ”Helppoo leveetä” on nauhoitettu JaBa Studiossa Hankasalmella, ja bändi kuvailee äänityspäivien muistuttaneen leirikoulua.

Levyn aloittava ”Pyromaani” on kepeän pirskahteleva raita, josta ei voi olla pitämättä. Se vie kerta kaikkiaan mennessään, ja jos tämä ei jää päähän soimaan, niin ei sitten mikään. ”Himalajassa” Miia Lepolan ääni pääsee hienosti oikeuksiinsa ja kantaa biisiä kevyesti. Solisteina LULUAssa toimivat siis Lepola ja Vesa Holmala, ja itseäni miellyttää erityisesti se, kuinka kaksikon äänet täydentävät toisiaan – yhtyeen muita muusikoita toki unohtamatta!

Lyriikoista löytyy paljon samaistuttavia rivejä, joita voi ammentaa eri elämäntilanteisiin päivästä ja tunnetilasta riippuen. Itseäni ilahdutti erityisesti ”Pyromaanin” sanat, joista mieleeni soimaan jäi kohta ”Pyromaani pelkää et kiinni otetaan / Taskussa sytkä täyttä sekundaa / Mut mitäpä niillä kun kaikki romahtaa”. ”Mee vaan” toimii taas lohduttajana, kun tuntuu ettei mikään etene: ”Uskon että tähän aikaan ensi vuonna jalat käy kovempaa / Kyllähän mä tiedän et ne liikkuu kun niitä liikuttaa”.

Albumilla mennään äärilaidoista toiseen, ja mukana on niin energistä meininkiä kuin myös herkempää puolta. Pitkäsoittoa kuunnellessa on helppo havaita, miksi juuri tietyt raidat ovat valittu singleiksi, ja ne esittelevät tarkasti mistä LULUA on tehty. ”Pyromaani” on kerta kaikkiaan onnistunut raita, jossa en muuttaisi yhtään mitään. ”Kaikki eivät palanneet” omaa puolestaan napakan rytmin, joka kuljettaa biisiä eteenpäin, ja ”Mee vaan” on kaunis tunnelmapala.

Singleraitojen lisäksi ”Helppoo leveetä” omaa toki paljon muutakin, johon tutustua. Edellä mainittujen raitojen lisäksi kannattaa syventyä esimerkiksi ”Virtahevot”-kappaleeseen. Albumin päättävä ”FC Lulua” puolestaan jäi itselleni vieraaksi, mutta toisaalta se sopii hyvin bändin omaan mafiateemaan – sekä jää hyvin päähän. En ole vielä toistaiseksi päässyt todistamaan LULUAa keikalla, mutta voisin kuvitella tämän toimivan mainiosti loppunauhana.

LULUA kertoo tulevaisuuden suunnitelmien sekä tavoitteiden olevan jo selkeästi mielessä. Uutta materiaalia kolmatta pitkäsoittoa varten työstetään jo kovaa vauhtia. Sitä odotellessa tehdään elämästä tämän albumin myötä ”Helppoo leveetä”.

Kokoonpano:
Miia Lepola – laulu
Vesa Holmala – kitara & laulu
Vili Jokela – rummut
Antti Riikonen – basso
Risto Huovila – koskettimet
Pekka Koivisto – saksofoni