Pirteää ja kesäistä pop rockia Ruotsista – arviossa Normandien toinen albumi ”White Flag”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 10.11.2018

Normandie julkaisi debyyttialbuminsa ”Inguzin” vuonna 2016. Itselleni suhteellisen tuntemattomaksi jäänyt yhtye tuli hieman tutummaksi viime vuoden syyskuussa, kun Normandien solisti Philip Strand oli paikkaamassa Smash Into Piecesin vokalisti Chris Adamia Suomen keikoilla. Tuona syksynä kuuntelin muutaman kappaleen Normandien tuotannosta, mutta musiikki ei tehnyt tuolloin suurempaa vaikutusta. Kun tänä kesänä huomasin, että Normandielta tulee toinen albumi, päätin nyt ottaa yhtyeen tarkempaan kuunteluun.

Ensivaikutelmat ”White Flagistä” olivat lupaavat. Soundillisesti Normandie on puhdasta pop rockia, mutta useista kappaleissa löytyy myös purevuutta, etenkin kertosäkeistöjen puolesta. Albumilla yhdistyvät niin rouheat riffit, vokalisti Philip Strandin antaumuksellinen ja aidosti heittäytyvä tulkinta sekä elektronisen musiikin elementit. Kappaleista ei myöskään puutu räjähtävyyttä, eikä syvyyttä äänimaisemansa suhteen. Myös Strandille on annettava tunnustuksensa, sillä hänen äänensä taipuu niin untuvan pehmoiseksi lauluksi kuin tuskallisemmaksi huudoksi.

Normandien musiikkia on markkinoitu etenkin 30 Seconds To Marsin ja Bring Me To Horizonin uusimman tyylin faneille. Itse en osaa ottaa tähän väitteeseen kantaa, mutta omakohtaisesti huomasin yhtyeessä yhtäläisyyksiä niin Poets Of The Falliin kuin Shinedowniinkin. Mielestäni kumpikaan mielleyhtymä ei ole negatiivinen seikka.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kokonaisuudessaan ”White Flag” on mainio pop rock -albumi, joka vaatii useamman kuuntelun ennen kuin siitä saa kunnolla irti. Albumin kappaleissa on sopivasti yhtäläisiä kuin erottavia piirteitä keskenään. Osa kappaleista antaa mahdollisuuden irrottelulle, kuten ”Enough”, ”Moth” ja ”Maniacs”. Vastaavasti fiilistelylle annetaan tilaa ”(Don’t) Need You” ja ”The Bell” -kappaleilla, joista jälkimmäisellä kuullaan myös Strandin laulua omalla äidinkielellään. Pakko todeta, että voisi Normandie toimia ruotsinkielisenäkin! ”White Flag” on hyvä albumi, joka todistaa jälleen kerran, että läntisestä naapurimaastamme tulee laadukasta musiikkia.