Pirullisen hyvää vanhan koulukunnan rockia – arviossa Luciferin toinen albumi

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 26.6.2018

Luciferin juuret löytyvät 60- ja 70-luvun musiikin suuruuksista kuten Black Sabbathista, Blue Öyster Cultista ja Deep Purplesta. Äänimaailmansa suhteen ”Lucifer II” onkin kuin tuulahdus 70-luvulta. Johanna Sadoniksen heleä ja viehkeä ääni istuu hyvin orgaanisen rockin äänimaisemaan. Erityisen hyvälle Sadoniksen ääni kuulostaa ”Dreamerissä” ja ”Dancing With Mr. D:ssä”.

Yhtyeen musiikki on klassisen rockin ja klassisen hard rockin välillä liikkuvaa. Kuten tästä voi veikata soundi on hyvin kitaravetoinen. Yhtyeen riveistä löytyy Nicke Andersson (Hellacopters, Imperial State Electric), mutta yllätyksekseni hän ei olekaan kitaran varressa vaan rumpujen takana. Sen sijaan kitaran kurittamisesta vastaavat Martin Nordin, Linus Björklund ja Robin Tidebrink. Erityisen lennokkaita kappaleita riffien suhteen ovat esimerkiksi ”Phoenix” ja ”Eyes In The Sky”.

”Lucifer II” -albumilla on kaikkiaan yhdeksän kappaletta, mikä on sopiva mitta levylle. Täysipitkälle mahtuu vauhdikkaampia ja verkkaisempia kappaleita, jotka muodostavat hyvän kokonaisuuden. Levyn loppupuolella oleva ”Before The Sun” erottuu hyvin bluesahtavan luonteensa ja Sadoniksen lauluosuuksien puolesta. Vastaavasti ”Faux Pharaoh” nousee esiin doomahtavan soundinsa ja vokalistin mahtipontiseksi kasvavan äänen ansiosta. Luciferin tuleva albumi on hyvä äänite, johon jokaisen Hellacopters ja Imperial State Electricin kuuntelijan kannattaisi tutustua.

8/10

Kappalelista:

  1. California Sun
  2. Dreamer
  3. Phoenix
  4. Dancing With Mr. D
  5. Reaper On Your Heels
  6. Eyes In The Sky
  7. Before The Sun
  8. Aton
  9. Faux Pharaoh

Lucifer Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen