Pirunsarvet synnyttänyt Coven toi okkultisminsa Suomeen ensimmäistä kertaa Tavastialla

1960-luvun loppupuolella syntynyt psykedeelisen rockin pioneeri Coven esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa sunnuntaiyönä 10.6. Helsingin Tavastialla. Runsaasti okkultismia tihkuva bändi ja etenkin keulahahmo Jinx Dawson ovat toimineet suunnannäyttäjinä Black Sabbathille ja King Diamondille. Alkuperäisyydessään Covenin musiikki uppoaisi varmasti muun muassa Janis Joplinin faneille, ellei bändin vahva mieltymys noitiin ja Saatanaan, mikä tulee ilmi kuvastosta ja lyriikoista, ruokkisi nimenomaan tiettyä musiikillista haaraa vähät välittäen muista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Legendaarista bändiä lämppäsi helsinkiläis-nurmijärveläinen bluesvaikutteinen bändi Blue Eyed Sons. Groovaava musiikki toi mieleeni ruotsalaisen psykedeelisen rockin bändin Witchcraftin, johon olisi lisätty Led Zeppelinille ominaista eläimellisyyttä. Etenkin vokalisti Joel Hellströmin olemuksesta pilkistää Robert Plantia niin äänen käytössä, lavalla kuin ulkoisissa piirteissäkin. Aapo Hanhiniemen sormet bassossa, Kimmo Erik Rauhanen kitarassa ja Teemu “Skefe” Patrikainen rummuissa soittivat yleisesti ottaen imaisevasti sisältäen paljon miellyttäviä tempovaihteluja. Tavastialle saavuin kuitenkin Covenin noituamana, jolloin en antanut ajallisesti täyttä huomiota lämppääjälle. Toivon Blue Eyed Sonsille menestystä ja tilaa henkiselle kasvulle. 

Tavastian yleisön määrä kasvaa. Yö alkaa ja olemme kaikki pimeässä kerääntyneet vastaanottamaan Covenin. Kello lyö yhdeksän kertaa. Saatanallinen messu alkaa. Mustakaapuiset naamansa hupuilla peittäneet yksilöt kantavat puisen arkun kristinuskon käänteisellä ristillä punaisissa valoissa lavan keskelle. ”Satanic Mass” -äänite on lähtenyt loitsuineen käyntiin. Se on Covenin ensimmäiseltä levyltä ”Witchcraft Destroys Minds and Reaps Souls”. Punaisen lavan taustalle heijastetaan roihuavaa kuvaa vuosikymmenten takaa kuvatusta elvytetyn iloisesta väestä pirunsarvet käsissään.

 

Hiljaiselosta herätetty vokalisti avaa silmänsä ja suunsa nälkäiselle yleisölle mustakaapuisten säestämänä. “Out of Luck” aloittaa bändin esityksen pitkäkestoisilla basso- ja rumpusoundeilla. Kasvot peitettynä sanaillaan kuinka loitsu on heitetty, rituaali suoritettu ja nyt veren tulisi virrata, nauraen itse kylläisesti. Vaaniva vokalisointi, basso ja rumpu saavat seurakseen kitaran laulamaa psykedeelistä säröä. Tempo nopenee, kynnet on isketty ja on turha taistella vastaan. Kipale on vuonna 2013 julkaistulta doominsävyiseltä ”Jinx” -levyltä, tuotanto on bändin raskaimmasta päästä. Haaleampien punaisten valojen lisäksi taustalle heijastettiin biisin alkaessa sumun alta pilkistävä Covenin punainen logo. Yleisö nauttii ja pääsemme lopulta vastavuoroisesti näkemään Covenin ja Jinx Dawsonin sumun ja hänen maskinsa kadotessa. Coven on Jinx Dawson. Hän on ainoa alkuperäinen jäsen.

Muita jäseniä ei tulisi tietenkään unohtaa. Myös kitaristi Jim Donlinger on sanoittanut viisi esitettyä kappaletta esitysjärjestyksessään ”Black Sabbath”, ”Coven in Charing Cross”, ”White Witch of Rosehall” sekä ”Choke, Thirst, Die” ja ”Dignitaries of Hell”. Kaikki kappaleet ovat heidän ensimmäiseltä levyltään. Samalta levyltä soitettiin keikalla ”Satanic Mass” ja ”Wicked Woman”. Jälkimmäisen kappaleen lyriikat ovat yhteisesti tehty Dawsonin ja entisten jäsenten Oz Osbournen, Steve Rossin ja David Wilkersonin kesken. Ensimmäinen levy on siis saanut monesta paikkaa voimia ja se oli Covenin keikan ja kiertueen ytimessä.

Nykyiset soittajat esiintyivät moitteettomasti. Mukana Dawsonin melkein 50 vuotta sitten aloittaneessa maagisessa taipaleessa olivat kitaristit Chris Wild, basisti Milo Kovaceciv, runsasliikkeinen kosketinsoittaja Alex Kerchecal ja rumpali Johnny Concannon. Ainut ero, minkä studiolevyihin verrattaessa huomasin on, että Dawson ei syystä tai toisesta pääse yhtä korkealle vokalisoinnissaan kuin hänen ollessa 19-vuotias ”Witchcraft Destroys Lives and Reaps Souls” -levyn tullessa ulos.

Kun kuulin Covenin esiintyvän Suomessa, riemastuin. Ihmettelin tosin, miten Tavastian kokoinen paikka riittäisi legendalle, joka todisteiden valossa synnytti laajasti käytössä olevan pirunsarvet -käsimerkin. Heidän vuonna 1969 julkaistun ensimmäisen levyn takakannessa jäsenet näyttävät pirunsarvia, joka on myös wiccalaisuudessa käytetty symboli. Jinx Dawson kuulemma myös aloitti ja lopetti 60-luvulla keikkansa käsimerkillä. Vasta noin kymmenen vuotta myöhemmin legenda Ronnie James Dio alkoi käyttämään symbolia Black Sabbathin myötä, jotka nykyään laajasti yhdistetään merkin alullepaneviksi tahoiksi. Mutta olipahan tilaa liikkua, yleisön määrään nähden juuri sopivan kokoinen paikka.

Kokemus oli niin merkittävä, että sitä pelkäsi koko ajan sen lopun olevan nurkan takana. Coven ei soita encoreja. Yleisössä otettiinkin läpi keikan runsaasti valokuvia ja videokuvaa kännyköillä hetken taltioimiseksi. Harmikseni ammattivalokuvaajat eivät saa tiettyjen sääntöjen takia kuvata kaikkea keikalla. Siksi meiltä puuttuu muun muassa kuva siitä, kun Dawson keskustelee kallon kanssa persoonallisesti. Kun keikka päättyi, raikuvien aplodien jälkeen he palasivat lavalle heittämään kangasmerkkejään. Myynnissä myöhemmin oli kangasmerkkien ja muiden lisäksi Covenin allekirjoitettuja vinyylejä, amerikkalaisen myyjän sanoessa, ettei Dawson teekään hotellihuoneessaan muuta kuin allekirjoita näitä. Ystäväni osti viimeisen myynnissä olevan kappaleen.

Settilista:

• Satanic Mass
• Out of Luck
• Black Sabbath
• Coven in Charing Cross
• White Witch of Rose Hall
• Wicked Woman
• The Crematory
• Choke, Thirst, Die
• Black Swan
• Dignitaries Of Hell
• For Unlawful Carnal Knowledge
• Epitaph
• Blood on the Snow

Teksti: Sari Kivijärvi

Kuvaaja: Sami Eräluoto

Korjattu: Ricktor Ravensbruck ei ollut enää kiertueen toisena kitaristina tällä keikalla, joten nimi poistettiin.