Pispalasta omakustanteen voimalla: Arviossa Pystyyn Kuolleiden Hippien ”Luutarhan Kukat”

Nyt arviossa on Pystyyn Kuolleiden Hippien toinen albumi ”Luutarhan Kukat”. Bändi on lähtöisin Tampereelta Pispalasta ja se on laitettu pystyyn vuonna 2013 – se on viisihenkinen yhtye. Toinen albumi julkaistiin hiljattain 19.11.2021 ja se on omakustanteinen – tuotettu, rahoitettu ja julkaistu omavaraisesti. Yhtye on myöskin tunnettu sen energisistä livevedoista.

Laulaja Edu kommentoi albumin syntyä enemmän henkilökohtaiseksi kuin aiemmat julkaisut: ”Muutama vuosi sitten havahduin, kuinka paljon pahaa oloa ympärilläni on –.” Levyn tarinankerronta liikkuu maailmassa, jossa itsemurhat, syvät masennukset sekä yliannostukset ovat päivittäistä todellisuutta. Levy ei todellakaan päästä kuuntelijaa helpolla, mutta vaikuttaa siltä, että tässä on käsitelty tärkeitä teemoja.

Musiikillisesti ”Luutarhan Kukat” vaikuttaa eheältä kokonaisuudelta, päällimmäisenä mieleen jää bändin raskas ilmaisu – raskaat kitarariffit ja karkea laulutyyli. Bändin voisi mahdollisesti lokeroida johonkin hardcoren, metallin, punkin ja räpin välimaastoon. Yksi asia mikä nousee ilmaisusta pintaan, on tarttuvat melodiset hookit ja sen mukanaan tuomat iskulauseet.

Raskain kappale levyllä on varmasti sen toinen raita ”Daivaan”, joka kertoo pohjalle putoamisesta ja veteen hukkumisesta. Mieleen jäi myös kappale ”Trainspotting”, joka vaikuttaisi olevan viittaus saman nimiseen hyvin ahdistavaan elokuvaan – kappale käsittelee huumeiden käyttöä.

Levyllä on kuitenkin myös yksi kevyempi kappale, melodinen ”Missä Sä Meet”, jossa yhdistetään myös rap-ilmaisua. Kappale kertoo luonnosta erkaantumista, se on melodisuudesta huolimatta kantaaottava, joka kritisoi muun muassa kulutuskulttuuria. Lopussa on hyvin mehukas AOR kitarasoolo.

Kokonaisuutena levy on tosiaan hyvien riffien maailmassa ja soundiltaan eheä paketti. Siinä voisi kuitenkin olla enemmän eri tyylisiä kappaleita, muitakin kuin ahdistavia tai päihteiden läpi katsottuja näkökulmia esim. kappaleessa ”Titanicin Kannel Kanssasi En Juhli Enää” liipataan hieman tätä toista puolta. Mutta sekin on erolaulu. Soundi pysyy myös melko samanlaisena läpi koko albumin ja se alkaa hieman puuduttamaan kuunneltaessa albumia alusta loppuun – yhdeltä istumalta. Odotan kuitenkin innolla pääseväni katsomaan yhtyettä livenä!