”Mitä vittua!” Se oli ensireaktioni. Tai oikeastaan toinen. Ensireaktioni oli: ”hyi helvetti, mitä nyt taas”. KaaosZineltä tuli nippu arvosteltavia levyjä, ja tämä kiinnitti katseeni ja ajattelin, että tästä tulee kamalaa. Vaaleanpunainen 80-luvun LP-estetiikkaa jäljittelevä kansi todella urpon näköisellä porukalla. Eihän ulkonäköä saa arvostella, mutta jos on urpon näköinen, ja se on levynkansi, ja minun pitää se arvostella, niin tässä se lukee. Ajattelin, että jotain typerää hipsterirockia joutuu kuuntelemaan… Laitoin levyn pyörimään ja pääsemme arvostelun kahteen ensimmäiseen sanaan.

Minä opin jälleen kerran, ettei saa antaa ulkonäön hämätä. Pissed Jeans on räkäistä hardcore punkkia/noise rockia. Ja varsin erinomaista sellaista! Kappalelistaa katsoessa hieman huoletti, että jaksaako tätä kuunnella oikeasti näinkin paljon kerralla, mutta helpostihan se menee – jopa monta kertaa putkeen. Tämä levy on nyt asunut soittimessa siitä asti, kun sen sinne heitin, ja varmaan ainakin kuusi kertaa olen tämän kuunnellut läpi.

Yllättävästi kappaleissa on vaihteluakin. ”Waiting on my horrible warning” on laahaava, ”I’m a man” hassunhauskaa iskureplikointia. Mukaan mahtuu rymistelyä, raivoa ja fiilistelyäkin. Kaikki kuitenkin on esitetty tinkimättömästi räkä poskella ja särönuppi yhdessätoista. Kappaleissa löytyy raivokasta pään notkuttelua ja melodian tahtiin heilumista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Jos levystä pitää ongelmakohtia etsiä, ne ovat todella syvällä vessanpöntössä, minkä huuhtelun katsomista levyn kuuntelu muistuttaa, ainakin tekijöiden mielestä. Tämä on kyllä totta, sillä sanoitukset ovat melko masentavia – mutta välillä hauskallakin tavalla. Elämä on paskaa, kaikki on paskaa. Paitsi tämä levy. Tämä levy taitaa olla kategoriassa osuu tai menee pahasti metsään. Joko tästä pitää ihan sikana, tai sitten ei pätkääkään. Arvosanana on arvo ”x”, minun on mahdoton kertoa koko maailmalle, että tämä on täyden kympin levy! Monelle tämä on hirveää kuraa, mutta monelle, kuten allekirjoittaneelle ihan huippumahtava lätty.

Pidät tai et hardcorepunkista ja metelirokista mikä välillä valuu droneksi, välillä huumoriksi, niin bändiin kannattaa tutustua. Edes sen takia, että tietää mitä hyvä/huono musiikki on (kumpi sitten onkaan lopullinen mielipiteesi).

Turhat lätinät sikseen, jatkan levyn kuuntelemista seitsämättä kertaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Arvosana:

x/10

Kappalelista:

1. Waiting on my horrible warning
2. The bar is low
3. Ignorecam
4. Cold whip cream
5. Love without emotion
6. I’m a man
7. (Won’t you tell) my sign
8. It’s your knees
9. Worldwide marine asset financial analyst
10. Have you ever been furniture
11. Activia
12. Not even married

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy