Pääkaupunkiseudulla vaikuttava thrash/death metal kokoonpano Pit Messiah on nauhoittanut toisen demonsa ”Stoned To Death” kuluvan vuoden alussa ja julkistanut sen digitaalisena kesäkuussa. Myös tämän 2011 perustetun kvartetin ensimmäinen nauhoite oli omakustanne ja samoilla linjoilla jatketaan, ainakin toistaiseksi. Pakko vielä mainita, että harvemmin kuuntelen arvosteltavia demoja eri laitteistoilla, mutta saatekirjeeseen liitetty maininta ”Kunnon vehkeillä kannattaa kuunnella” herätti mielenkiintoni. Tästä lisää hieman myöhemmin. Aluksi haluan kiinnittää huomioni siihen olennaiseen, eli itse musiikkiin.

Ensimmäinen, demon nimeä kantava, kolmeminuuttinen kappale jättää hieman ristiriitaisen mielikuvan. Thrash-linjoilla selkeästi mennään, mutta kappale kehittyy niin hurjaa vauhtia, että tuntuu, että se loppuu ennenkuin kerkeää oikeastaan alkaakaan. Toistoa on vähän, mutta aksentointia paljon. Myös näin lyhyestä avausraidasta olisi hyvin voinut jättää soolot pois. Korvaani otti myös varsin metallisen kuuloinen virvelisoundi, mutta tämä saattaa johtua omista yhteyksistäni ko. instrumenttiin, eikä asiaa varsinaisesti edes huomaa, paitsi kohdissa joissa rumpu soi yksin tai kun sitä soitetaan harvemmalti. Kaikesta tästä huolimatta, Slayer-vivahde on ilmeinen.

Samoilla linjoilla jatkaa seuraava ”Regurgitating While Mutilating”. Mukana on tässä vaiheessa jo hieman death metal -vaikutetta, mutta thrash on silti linjana vallitseva. Ensin mainittuun viittaa myös laulutyyli, josta ensimmäinen mieleeni noussut vertailukohde oli David Vincent ja aika ajoin myös Chuck Schuldiner. Tästä jatkaa huomattavasti vakuuttavampi esitys ”Brutality Beyond Insanity”, joka tällä kertaa esittelee selkeästi dm-linjaa, mikä mielestäni sopii yhtyeelle paremmin. Kappale on demon parhainta antia ja luo mielikuvia monista alan vakuuttavista esittäjistä, etunenässä jo aikaisemmin viitattu Morbid Angel, sekä aika ajoin myös Nile. Nämä on kuitenkin tungettu Slayer-pursottimen läpi. Kunnianhimoinen tavoite, mutta tässä tapauksessa yllättävän hyvin onnistunut.

Seuraava, osuvasti nimetty ”Moneypulation”, jatkaa pääosin samoilla linjoilla. Kappaleen rakenne on edeltäjänsä tavoin huomattavasti järkevämpi kuin alun lyhyiden pyrähdysten ja kuuden minuutin mitta luo myös dynamiikkaa ja mahdollisuutta eri tyyppisille osille ja toistoille. Myös soolot toimivat tässä paketissa huomattavasti paremmin. Demon päättää raita ”You’re The Meal”, joka peilaa aikaisempaa vahvemmin ”Tomb Of The Mutilated”-aikakauden Cannibal Corpsea. Jopa siinä määrin, että teemariffistä mieleen tulee rip-off warning CC:n kenties tunnetuimmasta biisistä. Onneksi muut riffit kuitenkin antavat tälle pelottavalle ajatusmallille hieman vastapainoa.

Henkilökohtaisesti kuuntelisin huomattavasti mieluummin sitä Pit Messiahia, jota raidat 3 ja 4 edustavat. Niissä toimii mielestäni hyvin dm-, ja thrash-linjan fuusioituminen ilman, että se vaikuttaa päälle liimatulta. Soittotaito on yhtyeellä selkeästi enemmän kuin kunnossa ja potentiaalia on paljonkin. Tässä paketissa kompastuskiveksi muodostuu kuitenkin soundimaailma. Vaikka miksaus onkin kunnossa ja kaikki kuuluu hyvin, on kitarasoundeissa selkeästi jotain pielessä. Maallikkotermein sanoisin, että niistä puuttuu munaa. Soundi on hyvin kirkas ja treblevoittoinen, ja vaikka basso ja basari hoitavat alaosastoa mallikkaasti, jää siitä silti puuttumaan tärkeä elementti ilman kitaroiden tarjoamaa rouheutta. Tulos oli sama kolmesta eri äänilähteestä, joista kaksi olivat mainittuja ”kunnon vehkeitä”, joten vika selkeästi ei ollut korvissani. On tietysti totta, että tämä ei vaikuta kappaleisiin eikä soittoon rakenteellisesti, mutta musiikissa kyse on kuitenkin kokonaisuudesta, ja tässä tapauksessa jotain jäi selkeästi puuttumaan. Olennainen tuntuu kuitenkin olevan hallussa, nimittäin soittaminen itsessään, joten kunhan mainituista ongelmakohdista päästään eroon näyttää tulevaisuus valoisalta.

7/10

Kappalelista:
01. Stoned To Death
02. Regurgitating While Mutilating
03. Brutality Beyond Insanity
04. Moneypulation
05. You’re The Meal

Official Facebook

Kirjoittanut: Tuukka Franck