Ajatus albumista, joka rakentuu oluen ympärille on kutkuttava. Mieleen nousee kysymys, onko tämä uhka vai mahdollisuus? Onhan oluen ja alkoholin voimalla syntynyt taatusti tuhansia kappaleita, mutta en ole aiemmin törmännyt ideaan, että musiikki rakennettaisiin pelkästään oluen varaan. Kukin tyylillään.

Koska yhtyeen nimi sattuu olemaan Trappist, joka on myös eräistä oluista käytetty nimike, on trappisti-termiä syytä hieman avata. Trappist on erityisnimike, jota ei myönnetä ihan jokaiselle oluelle. Tämän suojatun nimikkeen voi saada olut, joka täyttää seuraavat ehdot: oluen pitää olla trappistiluostarien munkkien valvonnassa pantua, se pitää valmistaa luostarin tiloissa ja tuotot ohjata luostarin hyödyksi. Kaikkiaan Trappist -nimikkeeseen oikeutettuja luostareita on maailmassa kymmenkunta, joista suurin osa sijaitsee Belgiassa. Melko harvinaisesta herkusta on siis kyse. Mutta nyt oluen ääreltä takaisin yhtyeeseen.

Trappist-yhtyeessä vaikuttavat basisti-vokalisti Veli Dodge, kitaristi-vokalisti Veli Vera sekä rumpali-vokalisti Veli Harkins. Koska en aivan kykene erottamaan yhtyeen jäsenten ääniä toisistaan, oletan heidän jokaisen räyhäävän ja rääkyvän enemmän tai vähemmän kappaleesta riippuen. Lähes jokaisessa kappaleessa nimittäin laulaa useampi kuin yksi jäsen. Levyllä kuullaan myös vierailevia solisteja, jotka tarkkakorvaisimmat saattavat erottaa. Tony Forestaa kuullaan ”Hymn To Ninkasissa” ja Blake Harrisonia ”To The Pint” -kappaleella.

Miltä levy sitten kuulostaa? Hardcore punkin ja metalcoren risteytykseltä, jota kuunnellessa tulee suorastaan hiki. Siksi onkin ilahduttavaa, että yhtye on antanut suosituksensa, mitä juomaa kannattaa maistella kutakin kappaletta kuunnellessa. Kyllä, luit oikein. Kansivihossa suositellaan esimerkiksi nauttimaan Jackie O’:n BBA Oil Of Aphrodite with Coffee Imperial Stoutia viisi sekuntia kestävän ”Waiting In Line – First Stanza” -kappaleen aikana. Rohkenen kyllä epäillä, että mausta ei tuossa ajassa ehdi paljon nauttia.

Kun kyse on punkista, löytyy Trappistin kappaleista oma, vahva sanomansa. Esimerkiksi ”No Soldier Left Behindissa” kritisoidaan oluen massatuotantoa, kun ”The Patron Saintsissä” ylistetään oluiden pyhimyksiä, jotka omistivat elämänsä oluelle. ”Giving The Boot To Reinheitsgebot” -kappaleessa kritisoidaan oluen panolle asetettuja rajoja, joita vastaan tietenkin kapinoidaan. ”Frank The Tank” on vastaavasti oluen juomisen ylistyskappale: ”It’s so good once it hits your lips”. Tähän on varmasti monen lukijankin helppo samaistua.

Toki levylle mahtuu myös muutama kappale, jotka eivät ole sanomaltaan kovinkaan syvällisiä, mutta siitä huolimatta viihdyttäviä. Tällaisiksi lukeutuvat esimerkiksi ”Waiting In Line” -kappaleet, joista on kolme eri ”Stanza”-versiota. Myös erikoisesti nimetty ”Nihamanchnihamanchii” ansaitsee maininnan. Kyseisessä kappaleessa lausutaan kahdeksaan kertaa kappaleen nimi. Tarkoittaako sana mitään, sitä eivät albumin tiedot kerro.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kokonaisuudessaan 33 minuuttiin ahdettu albumi on jatkuvaa räjähtävyyttä. Kappaleita murjotaan toinen toisensa perään, eikä aina pysy edes kärryillä, mikä kappale on menossa. Ei sillä tosin väliä ole. ”Ancient Brewing Tactics” on raivokasta punkkia, jonka jaksaa vaivatta kuunnella. Kunhan korvani harjaantuu ajan kanssa, niin tiedä vaikka sanoituksistakin alkaisi saamaan selvää. Vaikka Trappist luottaa lähes jokaisella kappaleella humoristisiin sanoituksiin ja raivokkaaseen ilmaisuun, on yhtye onnistunut luomaan vaihtelevuutta kappaleiden välille. Levy etenee vauhdilla, eikä sitä kuunnellessa pääse ainakaan pitkästymään.

Trappist on käyttänyt aimo annoksen huumoria ja luovuutta debyyttialbuminsa kanssa. Joidenkin kappaleiden nimet ovat täysin päättömiä ja mietin, onko ne keksitty vain levyarvostelijoiden kiusaksi. Eihän ”Nihamanchnihamanchii” -nimisessä kappaleessa voi olla järkeä! Juomasuositukset kappaleille ovat myös hyvä esimerkki Trappistin persoonallisesta asenteesta. Suosituksista on kuitenkin todettava se, että ne tuskin toimivat käytännössä. En nimittäin usko, että olutpullo tai olutlasi pysyy turvallisesti kädessä, kun tätä albumia kuuntelee. ”Ancient Brewing Tactics” on tämän vuoden humoristisin ja sekopäisin levy, mihin olen tänä vuonna törmännyt.

8/10

Kappalelista:

1. No Soldier Left Behind
2. This Means Wort
3. Tesguino
4. The Patron Saints
5. Hymn To Ninkasi
6. Waiting In Line – First Stanza
7. Giving The Boot To Reinheitsgebot
8. Swignorant
9. Nihamanchnihamanchii
10. Frank The Tank
11. No Corporate Beer
12. Victims Of A Bomber Raid
13. 99 Problems (But A Beer Ain’t One)
14. Proost-Op
15. Waiting In Line – Second Stanza
16. To The Pint
17. You’re The Reason
18. Garbage Human
19. Waiting In Line – Third Stanza
20. Wolves In The Taproom
21. Trappist – 1: Final Gravity

Trappist Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen