Pitkän uran melodisin albumi — Arviossa Amorphiksen ”Borderland”
Keski-iän puolelle ennättänyt Amorphis tuntuu olevan uransa huipulla. Bändin logo komistaa Euroopan isojen festivaalien julisteita reilun kokoisena, ja biisit pyörivät säännöllisesti radion soittolistoilla. Bändi on viimeisen kymmenen vuoden aikana puskenut pihalle monta hyvää levyä ja hittibiisiä sekä niellyt kilometrejä tien päällä, eli tunteja on laitettu sisään, ja nyt työ kantaa ansaitusti hedelmää.
Levyn teon alla bändi kertoi medialle tarpeesta kokeilla jotain uutta, minkä kuulee ”Borderland”-levyllä. Biisit tunnistaa Amorphiksen tuotoksiksi vaikka puoliunessa, joten liian huolissaan vanhojen fanien ei kannata olla. ”Borderland” on soundiltaan kenties kevyin Amorphis-platta sitten ”Skyforgerin”. Siltä löytyy growleja, mutta puhtaille vokaaleille on annettu selvästi enemmän tilaa kuin muutamalla edeltäjällä. Kuulijan onneksi vokalisti Tomi Joutsen on suvereeni molempien tulkintatapojen äärellä.
Sävellystyö on tuttuun tapaan laadukasta, ja sekaan on kaadettu aimo annos jopa popahtavia kertsejä, joista sinkkulohkaisu ”Light And Shadow” on hyvä esimerkki. Äärimetallitaustan kanssa flirttaillaan, kun ”Bonesin” koukeroiset Sinuhe-riffit luikertelevat ämyreistä korvakäytäviin. Santeri Kallion syntikat ovat keskeisemmässä roolissa kuin koskaan aiemmin, ja levyä uskaltaisi väittää melodisimmaksi Amorphis-julkaisuksi. Päätösbiisissä kuullaan hillityssä määrin jopa puhaltimia.
Uusi albumi miellyttää vanhan Amo-fanin korvaa, mutta se on riittävän helposti lähestyttävä kokonaisuus myös kokemattomalle kuuntelijalle. ”Borderland” tuskin vähentää yhtyeen suosiota, ja ounastelisinkin päinvastaista ilmiötä.
Mainos päättyy