Mitä saadaan, kun yhdistetään nuoruuden intoa, rosoista garage rock -soundia, kolme tuntia studioaikaa, vaikutteita Sex Pistolsilta ja The Stoogesilta? Vastauksen voi jokainen tulkita oman mielensä mukaiseksi, jos vaan moderniin, hektiseen menoon tottuneelta nykyihmiseltä löytyy vapaa-aikaa hieman vajaat parikymmentä minuuttia ja kourastaan Kalifornian auringon alta ponnistavan Plague Vendor –yhtyeen debyyttialbumi ”Free To Eat”.

Parinkymmenen mailin etäisyydellä Los Angelesista Whittierin pikkukaupungissa, joka on lähinnä tunnettu konservatiivipolitikoistaan (mm. Richard Nixon), jaksetaan vielä taistella nykyajan musiikkivitsauksia, ylituotettua, pumpulipakattua ja sokerikuorrutettua pop-musiikkia vastaan, luomalla jotain alkukantaista ja aitoa, thrash- ja surffimeiningillä höystettyä punk rockia.

Parikymppisten nuorten miesten kvartetti kellottaa debyyttialbuminsa 10 kappaletta noin 19 minuuttiin, pisimmän kappaleen yltäessä kahden ja puolen minuutin ”eeppisiin” mittoihin. Solisti Brandon Blaine sylkee tylyttävään sävyyn tiukkaa tekstiä kappaleesta toiseen omalla aggressiivisella tulkinnallaan puhelaulun ja huudon yhdistelmästä, jossa muuten näin kuriositeettina mainittakoon, ääni särkyy ylärekisterin huudoissa niin coolilla tavalla, että tuotetumpana materiaalina tämä angstisuus olisi varmasti karissut pois levyn kohokohdalta, kakkosraidalta ”Cursed Love, Hexed Lust”.

Laulumelodiat ovat musiikkityylin mukaisesti yliarvostettua hypeä, jonka korvaaviksi elementeiksi on nostettu jostain rantahiekan, aaltojen ja autotallin nurkan välimaastosta rouhivat rupiset kitarat, reippaasti etenevä mättö ja viikonlopun yöelämän snägärijonosta tuttu ”me vedetään sua turpaan”- asenne.

”Free To Eat”- albumilla on omaleimaisen tunnistettava, tumma ja hyvällä tavalla ”räkäinen” soundi, joka taatusti kestää ajan hammasta nykymusiikkia paremmin. Levyn kappalemateriaali vaihtelee aggressiivisesta punkista suoraviivaiseen thrash-tykitykseen, käväisten välillä painostavamassa mielenalassa vain palatakseen rockabilly- ja surffirumpujen kera hyvän menon rockiin, kakofoniaan ja päättyen sinne jo aiemmin mainitulle snägärille riitaa haastamaan.

Levy on täynnä energiaa, joka purkautuu kymmenelle raidalle niin kuin se vain autenttisimmillaan voidaan sinne tallentaa. Yhtye käytti levyä tehdessään aikaa studiossa kolmisen tuntia ja kuten arvata saattaa, kappaleet tallennettiin livenä yhdellä tai kahdella otolla. Yhteenvetona albumista voi todeta, ettei tässä mitään taidenautintoa varsinaisesti ole tarjolla, mutta live-esiintyjänä Plague Vendor olisi varmasti äärimmäisen mielenkiintoinen tuttavuus, joka kuuluu kohdata mieluummin hämyisellä klubilla kuin levysoittimella.

6,5/10

Kappalelista:
1. Black Sap Scriptures
2. Cursed Love, Hexed Lust
3. Breakdance On Broken Glass
4. My Tongue Is So Treacherous
5. Numbers
6. Plague Vendor
7. Finical Fatalist
8. Seek The Ruby Scarab
9. Garden Lanterns
10. Neophron Percnopterus

https://www.facebook.com/PLAGUEVENDOR

Kirjoittanut: Tommi Fäldt