Pois tieltä Amaranthe ja muut pop metal -yhtyeet, täältä tulee Miseria Ultima

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 20.11.2024

Kotimainen dark electro -yhtye Miseria Ultima julkaisi syyskuussa neljännen pitkäsoittonsa, joka on kuin fuusio 90-luvun diskomusiikkia ja death metallia. Kyseessä on siis poikkeuksellisen raskas tanssimusiikki-albumi, jos ”Arctic Esotericismia” sellaiseksi uskaltaa kutsua.

Miseria Ultima on jo kahdeksan vuotta vanha kokoonpano ja julkaissut tähän päivämäärään mennessä neljä albumia, mutta en ole silti törmännyt yhtyeeseen aiemmin. Vokalisti Aleksi Martikaisen ja kosketinsoittaja Kimmo Huhtalan muodostama duo on ollut hyvin tuottelias vuosien varrella, ja albumeja onkin julkaistu melkein joka toinen vuosi. Parivaljakko on selvästi löytänyt oman juttunsa ja markkinarakonsa, kun jaksavat julkaista uutta musiikkia näin intensiivisellä tahdilla.

Ottamatta kantaan Miseria Ultiman aikaisempaan tuotantoon, vaikuttaa ”Arctic Esotericism” olevan tehty taidolla ja rakkaudella rytmikästä musiikkia kohtaan. Martikaisen lähes sähisevät lauluosuudet sulautuvat huolellisesti osaksi elektronisen tanssimusiikin aaltoja. EDM-vaikutteet tuntuvat kumpuavan menneiltä vuosikymmeniltä, 90-luvulta ja vuosituhannen alusta, ja ovat siten taatusti monille kuulijoille nostalgista kuultavaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kappaleiden rytmi on hyvin systemaattinen, kuten olettaa sopii ja muistuttaa industrial-vivahteista. Se, jos mikä, istuu hyvin yhteen raivokkaiden lauluosuuksien kanssa. 40 minuutin mittaiselta albumilta löytyy hienoisesti variaatiota, mutta suurin osa kappaleista on olemukseltaan ”Storms Of Atonementin” ja ”Sworn To Controlin” kaltaisia junnaavia teoksia. Joukosta löytyy kuitenkin ”Spiritual Nailbombin” ja ”Thorns And Tragedyn” kaltaisia, instrumentaalipainotteisempia kappaleita.

Kokonaisuutena ”Arctic Esotericism” on pätevä, mutta loppua kohden hieman puuduttava albumi. Kappaleiden välillä on suhteellisen vähän vaihtelevuutta, mikä alkaa pidemmän päälle turruttaa. Pieninä annoksina Miseria Ultiman pitkäsoitto on kuitenkin viihdyttävä. Jospa seuraavalla julkaisulla kuultaisiin monipuolisempaa sisältöä, sillä tästä yhtyeestä kuulisi tulevaisuudessa mielellä lisääkin.

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen