PomeFest juhlittiin jo kolmatta kertaa Paimiossa

Viime viikonloppuna 17.–18.7. järjestettiin jälleen monia isompia ja pienempiä musiikkitapahtumia ympäri Suomea. Itse päätin lähteä elämäni ensimmäistä kertaa Paimioon, sillä PomeFestin lauantain kattaus oli sopivasti omia musiikkihermojani kutitteleva. PomeFest järjestettiin jo kolmatta kertaa Paimion Jokipuistossa, ja kyseessä on pieni paikallisin voimin kasattu iloinen tapahtuma, joka kerää juhlijoita paikalle myös kauempaa. Sijainti kun on sopivan matkan päässä niin Turun kuin Salon suunnalta.

Perjantaina PomeFesteillä esiintyivät mm. Uniklubi ja Aston Kalmari, kun puolestaan lauantaille oli kiinnitetty Diablo, Ruoska sekä järjestäjälle eniten yleisöpalautteissa esitetty toive: Turmion Kätilöt. Pääsin itse paikalle ainoastaan lauantaiksi, josta nyt pientä yhteenvetoa.

Saavuin alueelle juuri sopivasti, kun lavalla työskenteli hard rock -yhtye Shiraz Lane. Kyseinen soitto-orkesteri on jo pidempään niittänyt kokemusta ja käynyt viemässä ulkomaillekin kotimaisen rockmusiikin ilosanomaa. Yhtyeen solisti Hannes Kett oli varsin iloisella tuulella huolimatta siitä, että sateiseen Paimioon oli löytänyt paikalle vain kourallinen kansaa nauttimaan livemusiikin antimista. Setin loppupuolella Shiraz Lane tarjoili yleisölle kappaleen ”To the Moon and Back”, joka on yhtyeen erittäin toimiva cover-versio Savage Gardenin samannimisestä vuoden 1996 hittikappaleesta. Liekö syynä erittäin sateinen sää vai se, että lavan edustalla oli mukavasti tilaa, mutta Hannes Kett päätti tulla laulamaan kyseistä biisiä myös tanssikansan keskuuteen. Varsin pirteä ja raikas veto koko yhtyeeltä!

Tälle vuodelle PomeFestiin oli pukattu päälavan kylkeen myös pienempi kakkoslava, joka palveli Turku Rock Academyn lahjakkaita nuoria bändejä. Kun päälavalla Shiraz Lane oli käyttänyt ansiokkaasti oman slottinsa, asteli TRA-lavalle vuonna 2020 aloittanut KANTØR. Ennen kuin mennään itse tämän gootti/death metal -bändin musisointiin, niin pakko mainita, että ilmeisesti yhtyeen kitaristi Jerry Airikka oli hiljattain ollut viettämässä laatuaikaa loistavalla keikalla Tukholmassa, sillä hän veti keikan System of A Downin Stockholm event -t-paidassa. Halusin mainita tämän erityisesti siksi, että olin myös itse kyseisellä keikalla, joka meni heittämällä elämäni top 3 -keikkoihin.

KANTØR-yhtyeen meno lavalla oli hyvinkin menevää. Uskon erittäin vahvasti, että tämä yhtye nähdään vielä jatkossakin kotimaisilla metallifestareilla laittamassa tummiinpukeutuvien niskalihaksia kuntoon. Myös tämä yhtye antoi tilaa cover-versioinnille heidän esittäessään aurinkoisen Rammstein-kappaleen ”Sonne” samalla, kun sade meitä Jokipuistossa kasteli. Hienosti taipui laulaminen saksaksi solisti-kitaristi Nuutti Niemelältä. Hauskana yksityiskohtana keikalta nostettakoon myös Niemelän maininta Ultra Bra -yleisöstä, sillä keltaista vesiunivormua tuntui kantavan yllään useampikin meistä kuulijoista.

Sitten olikin aika kääntää katse takaisin päälavan suuntaan, jossa soittovehkeitään viritteli valmiiksi Juvalta lähtöisin oleva versio aiemmin mainitsemastani saksalaisyhtyeestä. Lavalla kun oli seuraavana soittovuorossa industrial metal -yhtye Ruoska. Siinä samalla havainnoin, että rumpuja ei ollutkaan virittelemässä Teemu Karppinen, vaan joku muu parrakas musisoija. Yhtyeen kitaristi Samuli Rimmi paljastikin yhdessä välispiikissään, että Karppinen on valitettavasti estynyt, ja rummuissa tahtia on tällä kertaa takomassa Iiro Hyvärinen.

Ruoska julkaisi alkuvuodesta kauan odotetun uuden täyspitkän ”Kade”-albumin, ja tämä Pomefestin keikkakin alkoi väkevästi viidellä kyseisen levyn kappaleella putkeen. Setin avasi ”Ihtiriekko”, jota seurasivat ”Kettingit”, ”Sarkajaakko”, ”Kade” ja ”Runno”. Tämän jälkeen olikin aika kaikkien tuntemalle biisille, kun ”Mies yli laidan” sai kansan laulamaan iloisesti mukana. Settilistaan mahtui vielä ”Silti Syntinen”, ”Ikirouta” sekä ”Piruja” tuoreelta ”Kade”-albumilta, mutta kyseisen täyspitkän oma ehdoton suosikkini ”Ohjenuora” oli tällä kertaa jätetty jostain syystä pois. Toivottavasti Ruoska ei ole kokonaan hylännyt kyseistä biisiä livevedoistaan.

Ruoskan keikka oli vahvaa osaamista erikoisine välispiikkeineen. Rimmi luritteli soittojen välissä mitä ihmeellisempää tarinointia, jonka aikana yleisö pääsi arvuuttelemaan seuraavaksi soivaa kappaletta. Myös yhtyeen vanhat hitit ”Lihaa vasten lihaa”, ”Pure minua” ja keikan valtaisaan yhteislauluun päättänyt ”Tuonen viemää” saivat paikkansa Paimion kosteassa kesäillassa. Bongasin myös keikan loppupuoliskolla menosta nauttimassa Turmion Kätilöiden kultakurkun, itsensä Saku ”Shag-U” Solinin. Hänen tiedetään olevan hyvissä väleissä Ruoskan jäsenten kanssa, ja tykkäähän Solin soitella Ruoskaa myös Stereo Terroreiden DJ-keikoillaan. Hieno mies!

TRA-lavalle asteli seuraavaksi 15-vuotias Turku Rock Academyn lahja musiikkimaailmalle, AvAciA. Kyseinen kolmen miehen muodostama trio tykitti lavalta musiikin sulosointuja vahvalla rock-asenteella. Itse taas vietin pienimuotoista huoltotaukoa, sillä nyt sitä vettä tuli kuin sieltä Esterin kuuluisasta takamuksesta, jopa enemmän kuin päivän ja illan aikana oli vielä päästy kokemaan. Erittäin valitettavasta kelistä huolimatta mieltäni lämmitti kovasti järjestäjän lauantainen tarjous janojuomissa, sillä nauttimalla lonkeroa kaksin käsin säästi euroja. Tämänkaltaista bisnestä soisi muidenkin harjoittavan. Ikäväähän se on, jos jää paljon juomatonta juomaa tapahtuman jälkeen järjestäjän riesaksi.

Lauantain toiseksi viimeisenä esiintyjänä päälavalla oli vuorossa aina yhtä särmikäs Diablo. Kalajoelta lähtöisin oleva ja sittemmin tamperelaistunut metallijyrä osoitti, että soittaminen on edelleen yhtyeen jäsenille selkeästi ilo ja nautinto. Heti keikan kärkeen Diablo tarjoili ”Icaros”-albumin avausraidan ”Trail of Kings”, joka sai yleisön välittömästi hereille ja heilumaan musiikin mukana. Yhtyeen solisti Rainer Nygård oli varsin hyväntuulinen, ja katselin suupielet hymyssä, kuinka hyvänä hän piteli upeaa sinistä kitaraansa. Kyseisessä kitarassa muuten komeili hänen nimensä lisäksi myös hänen synnyinpaikkansa Kalajoki – Rainer on siis selkeästi ylpeä omista juuristaan, niin kuin pitääkin.

Jos Diablon jäseniä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti ammattilainen. Sen verran vahvaa osaamista he festarikansalle tarjoilivat. Yleisökin antoi omat suosionosoituksensa ja innostui monessa kohtaa irrottelemaan moshpitin pyörteissä. Useampi oli jo tässä vaiheessa iltaa päättänyt luopua kokovartalokondomin antamasta suojasta ja antautua täysin niin musiikille kuin säiden armolle.

PomeFestin lopuksi oli minkäs muun kuin discon aika. Lavalle viimeisenä saapui tutuissa corpse-maalauksissa Suomea ahkerasti kiertävä Turmion Kätilöt, joka ei tullut Paimioonkaan säästelemään. Melkoisella hittikimaralla Kätilöt keikkansa avasi: ensin kuultiin ”Yksi Jumalista”, jota seurasivat ”Verta ja Lihaa”– sekä ”Faster Than God” -hittikappaleet. Kurkistaessani yleisön suuntaan havaitsin, että ilmeisen moni oli tullut alueelle näkemään nimenomaan toivomaansa artistia, sillä nyt porukkaa oli huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin koko päivän ja illan aikana.

Erittäin taattua laatua nämä Savon lahjat industrial metalille tarjoilivat tälläkin kertaa. Keikan aikana ei säästelty yhtään, vaan Turmion Kätilöt oli valmis antamaan kaikkensa juhlakansalle. Erittäin energinen ja vallan mainio show! Tässä vielä PomeFestin setlist heidän osaltaan:

1. Yksi Jumalista
2. Verta Ja Lihaa
3. Faster Than God
4. Nimi Kivessä
5. Lataa Ja Varmista
6. Trauma
7. Grand Ball
8. Tirehtööri
9. Verestä Sokea
10. Isä Meidän
11. Sikiö
12. U.S.C.H!
13. Hades
14. Suolainen Kapteeni
15. Vihko
16. Naitu
Encore:
17. Kuolettavia Vammoja
18. Pulssi

PomeFestille toivon jatkoa, sillä Suomen kesä ja musiikin suurkuluttajat tarvitsevat myös näitä pienempiä festareita isompien vaihtoehtoina. PomeFest oli erinomaisesti järjestetty pieni iloinen juhla!

Teksti ja kuvat: Harri Kuulas