Luxemburgista ponnistava My Own Ghost julkaisi huhtikuun alussa toisen pitkäsoittonsa “Life On Standbyn”. Levyn kannessa on naismallinukke, joka on katkaistu lantion yläpuolelta. Käsi peittää kasvoja kuin luodakseen dramatiikkaa. Vatsassa ammottaa monttu, jossa on verta vuotava omena. Kansikuva on onnistunut – se on kiinnostusta herättävä. Eikä itse musiikkikaan hullumpaa ole.

Ensimmäinen seikka johon huomioni kiinnittyi My Own Ghostissa oli Julie Rodeschin ääni – vokalistin ääni on sekä kaunis että pehmeä ja sulautuu hienosti pop rockmaiseen äänimaailmaan. Valitettavasti vokalistin ääni ei ole niin persoonallinen, että yhtye saisi siitä vahvan valttikortin – Rodeschin kaltaisia laulajia on popmusiikin maailma täynnä. My Own Ghostin musiikki ei suoranaisesti tuo mieleen mitään muuta naisartistivetoista yhtyettä, mutta jonkinlaisen sukulaissuhteen ruotsalaiseen The Soundsiin luxemburgilaisyhtyeestä voi löytää. Molemmat yhtyeet tekevät pop rockia ja rakentuvat vokalistin äänen varaan. My Own Ghost soittaa vain raskaammin kuin ruotsalaisyhtye.

”Life On Standby” on monta onnistunutta piirrettä: Albumin kappaleet ovat tarttuvia ja tuoreen kuuloisia. Sanoituksiin ammennetaan ideoita parisuhteista ja omasta elämästä. ”Alive” on kivulias ja mustelmille murjottu kappale, joka käsittelee arkaa asiaa rohkealla otteella. ”10 Weeks Of Summer” hyppää levyltä keveästi esiin ja on selkeä radiosoittoa kaipaava kappale. ”If I Stay” on melodian suhteen levyn kevyin kappale, jota Rodeschin kaunis ääni kannattelee. ”No Airissa” on sen sijaan repäisty enemmän – kappale alkaa ja loppuu kuiskaavalla pikkutytön laululla, jonka taustalla kuuluu lapioimisen ääniä. Tunnelma on hiukan karmiva ja sen voisi hyvin kuvitella osaksi kauhuelokuvaa. Muuten ”No Air” ei juuri erotu levyn muusta konseptista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

My Own Ghostin ”Life On Standby” on parhaimmillaan hyvä levy, joka saa jalan vipattamaan ja herätettyä ajatuksia. Ikävä kyllä näitä hetkiä levyllä ei ole montaa tarjota. Kappaleissa ei sinällään ole mitään vikaa, ne ovat toimivia mutta eivät vain herätä mielenkiintoa. Vaikka Rodeschin ääni on kaunis, kitaristien riffit ovat rouheita ja melodiat tarttuvia, jää kokonaisvaikutelma albumista mitäänsanomattomaksi. ”Life On Standby” ei valitettavasti onnistu sytyttämään kiinnostuksen kipinää, vaan uhkaa jäädä tusinalevyksi.

5½/10

Kappalelista:

1. Life On Standby
2. Everytime I Break
3. Alive
4. 10 Weeks Of Summer
5. If I Stay
6. Don’t Say You Love Me
7. No Air
8. The Night Before I Die
9. When Love Is Not Enough
10. Hope

My Own Ghost Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen