Pop rockin purevuutta ja ripaus Kings Of Leonia – arviossa The Faimin toinen pitkäsoitto ”Talk Talk”

Australialainen The Faim yllätti minut täysin. Pitkäsoiton ulkoasun perusteella olin hieman asennoitunut yhtyettä vastaan, sillä kuvittelin kyseessä olevan jonkin indie-yhtyeen tasapaksu albumi. Kuinka väärässä olinkaan, onneksi. The Faimin toinen pitkäsoitto on kaikkea muuta kuin tasapaksu. Kyseessä on poikkeuksellisen persoonallinen pop rock -albumi.

Vuonna 2014 perustettu The Faim on julkaissut tähän päivämäärään mennessä yhden EP:n ja kaksi albumia. Lyhyestä urasta huolimatta yhtye on ehtinyt nähdä maailmaa jo usean kiertueen muodossa jo pelkän ”Summer Is A Curse” -EP:n myötä. Vauhdikas alku-ura taisi vaatia kuitenkin veronsa, kun vokalisti Josh Ravenin, multi-instrumentalisti Stephen Beerkensin, kitaristi Michael Bonon ja rumpali Sean van Hengelin muodostaman yhtyeen välit rakoilivat. Alkuperäinen rumpali sekä kitaristi jättäytyivät The Faimistä jo ennen vuonna 2019 julkaistua debyyttialbumia. Kitaristi Samuel Tyen ja rumpali Linden Marissen myötä australialaisyhtyeen kokoonpano on kuitenkin vakiintunut, ja tuoreimman ”Talk Talk” -albumin perusteella kvartetin yhteistyö on hyvin hedelmällistä.

Ensimmäiset huomioni kiinnittyivät väistämättä The Faimin popahtavaan puoleen, joka tulee esille ”Madly, Badly, Fixed” -aloituskappaleen myötä. Vielä vahvemmin kiinnostus heräsi ”The Hills” -teoksen jälkeen, jossa on rock-pitoisempi soundi. Energisemmässä tahdissa myös vokalisti Ravenin ääni herää eri lailla eroon, ja muistuttaa hämmästyttävästi Kings Of Leonin Caleb Followilliä. Merkittävin yhdistävä tekijä solistien välillä on surumielisyys heidän äänessään, joka antaa syvyyttä tunteiden ilmaisuun. Ja vaikka The Faimin ulosannista voi yhtäläisyyttä Kings Of Leonin suuntaan, tekee australialaisyhtye kuitenkin tietoista pesäeroa yhdysvaltalaisyhtyeeseen popahtavammalla puolellaan. ”The Alchemist”, ”Faith In Me” ja ”Me Because Of You” ovat tästä malliesimerkkejä.

Jotkut albumit ovat sellaisia, että niitä kuunnellessa alkaa katsella kelloa ja miettiä, montakohan kappaletta on vielä jäljellä. Vastaavasti harvat ja valitut pitkäsoitot ovat sellaisia, että niitä kuunnellessa aika tuntuu kulkevan nopeammin. ”Talk Talk” lukeutuu ehdottomasti jälkimmäisiin teoksiin. The Faimin toinen albumi on sulava, oivallisesti koostettu pitkäsoitto, jonka eläväinen pop rock vie mukanaan. Toisinaan kappaleet ovat selvästi kallellaan joko rockiin tai poppiin, ja toisinaan nämä piirteet sulautuvat yhteen. Kaikkia kappaleita yhdistää kuitenkin se, että ne kuljettavat kokonaisuutta vahvasti eteenpäin. ”Talk Talk” on albumi, joka synnyttää kuunteluinnon kerta toisensa jälkeen ja onnistuu myös ylläpitämään sen loppuun saakka.

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/TheFaim

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen