Popahtavampaa kuin mitä olisi etukäteen osannut odottaa – arviossa Ad Infinitumin ”Chapter III – Downfall”

Kuten ”Chapter III – Downfall” -albumin nimestä voi päätellä on kyseessä Ad Infinitumin kolmas albumi (esikoispitkäsoitosta on julkaistu myös akustinen albumikokonaisuus, mutta se ei ilmeisesti ole virallinen studioalbumi).  Maaliskuun lopussa julkaistu ”Chapter III” jatkaa saksalais-sveitsiläisyhtyeen tutulla linjalla eli pitää sisällään tarttuvia ja melodisia kappaleita, joista löytyy välillä hitusen melodeath-vivahteita.

Nuoresta iästään huolimatta Ad Infinitum on ollut tuottelias. Vuonna 2018 vokalisti Melissa Bonnyn perustama yhtye alkoi soolona, mutta projekti otti nopeasti tuulta alleen, kun kitaristi Adrian Theßenvitz, rumpali Niklas Müller ja basisti Jonas Asplind lyöttäytyivät Bonnyn matkaan vuonna 2019. Asplind jättäytyi pois jo seuraavana vuonna, ja hänen tilalleen tuli Korbian Benedict, minkä jälkeen Ad Infinitumin rivistö on pysynyt muuttumattomana.

Ad Infinitum on julkaissut albumeja lähes vuoden syklillä. Yhtyeen ulosanti profiloituu melodisen metallin puolelle, jota sävyttävät paikoitellen melodeathin ja sinfonisen metallin vivahteet. Vokalisti Bonny omaa vahvan ja laaja-alaisen äänen, minkä seurauksena lauluosuudet ovat hallitsevassa asemassa Ad Infinitumin äänimaisemassa. – Ja mikseivät olisikin, kun hänen äänenkäytössään on välillä samanlaisia piirteitä kuin Kobra And The Lotuksen Kobra Paigella, eli Bonnynkin ääni herättää huomiota.

”Chapter III” alkaa väkevästi ”Eternal Rains” -kappaleen myötä, jonka jälkeen kappaleiden ulosanti muuttuu kevyemmäksi kuitenkin siten, että niistä löytyy myös purevuutta. ”Somewhere Better” -kappaleen myötä kuulija upotetaan harmoniaan ja euforiaan kaihoisalla äänimaisemalla, ja samalla myös Bonnyn upea ääni pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Kappaletta seuraa raivokas täyskäännös ”The Underworldin” myötä, joka onkin pitkäsoiton raivokkain tulitus. Samalla Bonny esittelee raskaampaa äänenkäyttöään, jota hän tuo ilmi myös ”The Ravenous” -kappaleella, joka on tunnelmaltaan hilpeämpi kuin edeltäjänsä.

Ad Infinitum on selvästi viehättynyt nopeisiin tunnelman muutoksiin, sillä ”Under The Burning Skies” -kappaleen myötä kuulija upotetaan jälleen ”Somewhere Betterin” kaltaiseen euforiaan. ”Under The Burning Skiesin” jälkeen albumi jatkaa kevyemmällä linjalla albumin loppuun asti ja kallistuu paikoitellen lähes popin puolelle. Se ei toki ole negatiivinen asia vaan pikemmin yllättävä huomio, kun ottaa huomioon myös pitkäsoitolla kuuluneet melodeath-vivahteet. Popimpaa linjaa edustavat ”New Dawn” ja ”The Serpant’s Downfall”, vaikka jälkimmäinen muuttuukin loppua kohden raskaammaksi.

”Chapter III – Downfall” on monitahoisempi kuin mitä se antoi ensivaikutelmaltaan ymmärtää. Ad Infinitum liikkuu pitkäsoitollaan yllättävän ketterästi raskaammasta ulosannista popahtavalle puolelle, mistä huolimatta kokonaisuus pysyy kasassa. Pituutta pitkäsoitolla on hieman liikaa, ja tiivistämällä albumista olisi saanut aikaan napakamman. Ad Infinitum näyttäisi kuitenkin suosivan tunnin mittaisia kokonaisuuksia, mikä selittäneekin myös tämän pitkäsoiton pituuden. Kokonaisuutena ”Chapter III – Downfall” on kuitenkin albumi, joka herättää mielenkiintoa.

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/AdInfinitumMusic

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen