Popsaurus – Klassikkoarviossa R.E.M:n ”Automatic for the People”

R.E.M, tuo iskevän ja pliisun ilmaisun mahtisonni, julkaisi kolmekymppisiään juhlivan ”Automatic for the People”- albumin lokakuussa 1992. Se on yhtyeen kahdeksas studiokiekko ja jäsenten ohella päävastuun tuottamisesta kantoi Scott Litt. Levy äänitettiin viidessä eri studiossa ja prosessiin kului aikaa yli vuosi.

Albumin aloittava ”Drive” käynnistyy akustisella kitaralla. Taustalla basso avaa polkua laululle ja rummuille, jotka heilahtavat sisään ilman dramatiikkaa. Kaikki on pelkistettyä, mutta kukonaskelin kasvavaa. Kitara vingahtaa hassusti, rummut ilmestyvät ja katoavat koko kappaleen mitalla. Oman sävynsä tauluun maalaavat jouset ja paluu alun teemaan uudistaa kierron. Upea kitaramelodia esittelee ”Try Not to Breathe”– kappaleen. Lyömäsoitinkilistimet, akustinen ja laulu vievät kuulijan höyryjunalla menneisyyteen. Rytmipuoli on vain suhisevia perkussioita ja biisi levyn hienoimpia.

”Sweetness Followsin” alku on syvä kuin tervahauta. Kertosäe ei muistuta kertosäettä. Se on lyhyt ja huomaamaton, tekstinä vain biisin nimi. Myöskään disharmoninen kitarasoolo ei kestolla juhli. Kappaleessa ei ole rumpuja ja akustinen kitara hoitaakin perkussioiden roolin. Vähistä aineksista saadaan jälleen aikaiseksi syvällä lipuva ja merkityksellinen biisi. ”Monty got a Raw Deal” kertoo Montgomery Cliftin vähemmän riemastuttavista ajoista. Mandoliini aloittaa, sitten leikkiin liittyy muu bändi. A-osan laulumelodia on harmaa ja monotoninen. Silmänräpäyksen mittainen väliosa / välisoitto muistuttaa joulun olevan lähellä.

”Man on the Moonissa” tarinankerronnan keskiössä on vuorostaan Andy Kaufman. Akustinen näyttelee taas merkittävää roolia ja taustalleen se on saanut röyhkämäisen sähkökitaran. Biisi on kaunis, rauhallinen ja hitaasti kiiruhtava. Michael Stipen Elvis– älähdys ilahduttaa aina ja kertosäe jää soimaan päähän. Pianolla soitettu yksinkertainen ja kaunis melodia avaa ”Nightswimming”– kappaleen. Laulu soi hienosti jousien antaessa tunnelmalle tukea. Biisin perusrakenne toistuu kolmasti, kunnes puupuhaltimet ohjaavat sen kotiovelle. Tämän kappaleen on tehnyt rakastunut ihminen.

”Automatic for the People” edustaa katsantokannasta riippuen joko R.E.M:n kultakautta tai markkinavoimien ylijumalien jo hallinnoimaa hirviötä. Albumi on kuitenkin täynnä sieluun porautuvia kappaleita, joiden rakennuspalikoina ovat yltiökauniit sävellykset ja monitulkintaiset tekstit. Siltä löytyy myös ns. kaikkien rakastama ”Everybody Hurts”, joka kauniista ajatuksestaan huolimatta on itselleni kenties se suurin inhokki bändin koko tuotannosta. Kaiken kaikkiaan poprockin dinosaurukset ovat levyllä hyvässä lennossa. Sukupuuton asteroidi ei vielä häämötä edes taivaalla.

Kappalelistaus:

1. Drive
2. Try Not to Breathe
3. The Sidewinder Sleeps Tonite
4. Everybody Hurts
5. New Orleans Instrumental No. 1
6. Sweetness Follows
7. Monty Got a Raw Deal
8. Ignoreland
9. Star Me Kitten
10. Man on the Moon
11. Nightswimming
12. Find the River