Pörisevien riffien ja melankolian puolesta – arviossa Mutautun ”Graveyard of Giants”

Muhkeasti pöriseviä riffejä, suuria linjoja ja letkeyttä – sitä kaikkea löytyy kotimaisen Mutautu-yhtyeen ”Graveyard Of Giants” -pitkäsoitolta. Suomalaisyhtyeen toinen albumi on miellyttävä hybridi niin stoner rockin, doom rockin kuin fuzz jazzin elementtejä.

Vuonna 2017 vokalisti-kitaristi Ismon, basisti Jyrin ja rumpali Sampon voimin perustettu Mutautu on luovanoloinen voimatrio. Yhtyeen toiselle pitkäsoitolle valikoidut seitsemän kappaletta antavat kokoonpanosta moniulotteisen ja kattavan käsityksen. Mutautun ulosanti on mahtavasti polkevaa ja määrätietoista ja siten mukavaa kuunneltavaa.

Erityisesti ”Lost Shoes Bluesin” ja ”Graveyard Of Giantsin” kaltaisten kappaleiden pitkäkestoisimmissa sävellyksissä Mutautun luovuus pääsee puhkeamaan loistoonsa oikein kunnolla. Mutautu loistaa tosin myös suoraviivaisemman annin äärellä, mistä ”Ruins” ja ”Lonely Boy” ovat kelpo esimerkkejä. Myös albumin päättävä ”Queen of Rats” on oma hieno lukunsa. Kappaleella kuultavat vokalisti-kitaristin stemmalauluosuudet yhdessä tuntemattomaksi jääneen naisvokalistin kanssa antavat kappaleelle hienon sävyn.

Mutautun äänimaisema on omaperäinen ja ennen kaikkea mukaansatempaava, ja kappaleet käytännössä ”sujahtavat jalan alle”. Vokalisti-kitaristin ääni antaa lisää pontta melankoliaan taittuvaan äänimaisemaan, ja paikoitellen saan yhtyeestä myös Kings Of Leon -fiiliksiä. Yhtyeen kyky ujuttaa kappaleisiin erilaisia tunnetiloja ahtautuneisuuden tunnetta aiheuttamatta on lisäksi ihailtava. Kappaleet koostuvat hallituista osioista. ”Graveyard Of Giants” on tasapainoinen ja mielenkiintoinen kokonaisuus, jonka äärellä viihtyy hyvin kerrasta toiseen.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen