Naapurimaastamme Ruotsista tulee tunnetusti monenlaista loistavaa ja kansainvälisellä tasolla laadukasta musiikkia. Tämä fakta pitää paikkansa myös södertäljelaisen Port Noirin kohdalla, joka julkaisi juuri uuden studioalbuminsa ”The New Routine”. Bändin kolmannen studioalbumin nimi ei suinkaan valehtele, sillä albumin kappaleet ovat erilaisempia kuin aiemmin.

Bändille ominainen rosoinen soundi on edelleen läsnä hyvin vahvasti. Kappaleet, kuten ”Champagne”, ”Young Bloods” ja ”Down for Delight” rullaavat eteenpäin mörisevien bassojen ja murean kitarasoundin avulla Queens of the Stone Agen sekä Royal Bloodin hengessä. Kappaleet ovat kuitenkin huomattavasti siistitympiä, ja aikaisemmilla levytyksillä kuullut rönsyilyt ja ylimääräiset polveilut on kitketty pois hieman suoraviivaisemman groovaamisen tieltä. Ratkaisu toimii hyvin, sillä aikaisemmin koukerot tuntuivat hieman itsetarkoituksellisilta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Port Noir nojaa uutukaisellaan itselleen tyypillisen pörinän ohella vahvasti syntetisaattoreihin sekä moderneihin r&b- ja pop-elementteihin. Nämä elementit tulevat selvästi esille ”Flawless” -kappaleen laulutuotannossa ja tulkinnassa, kuin myös kappaleen pre-choruksen sokeroivissa syntetisaattoreissa. ”Blowissa” vokaalifraasit voisivat olla hyvinkin kotonaan vaikkapa 30 Seconds To Marsin kappaleessa ripauksella The Weekndia. Sen sijaan, että yhtye tekisi yltiöpositiivista tanssimusiikkia, on lopputuloksena varsin alavireistä jytää – kuin masentuneempi versio The 1975:n musiikista. ”Low Lights” on samanlainen päätään alas roikottavien tanssijoiden jalan alle käyvä pörinän ja retrosyntikoiden yhdistelmä. Mieleen tulee tietyllä tapaa jopa toisinaan Mustan Valon tyylinen tanssittava mutta alakuloinen post-punk.

Bändi ei kuitenkaan unohda rokata. Kappaleet, kuten Beastie Boysin ja Rage Against The Machinen mieleen tuova ”13” ja hieman Toothgrinderin ja Moon Toothin hengessä räiskyvä ”Drive” pitävät huolen siitä, että bändin rosoinen puoli tulee esiin neonvärien ja synabassojen alta. Singlenäkin julkaistun ”Champagnen” syntetisaattoririffi on loistavan aggressiivinen, mikä puolestaan kontrastoi hyvin solisti Love Anderssonin pop-vokaaleja.

”The New Routine” on loistava askel Port Noirin kehityksessä. Bändi on selvästi löytänyt tällä albumilla sellaisen soundin, joka istuu sille hyvin, ja joka tuo esiin kaikki sen parhaat piirteet. Laulunkirjoitus levyllä on hyvinkin terävää ja tarttuvaa. Jokainen kappale tursuaa erilaisia koukkuja, jotka jäävät pitkäksi aikaa mieleen. Syntetisaattorisovitukset ovat tyylikkäitä ja elävöittävät biisejä samalla, kun pörisevät kitarat ja murjova komppisektio pitävät huolta siitä, että bändin rytminen runko on hyvässä kunnossa. Moni ihmettelee, mihin rock oikein on menossa, mutta ”The New Routine” on hyvä esimerkki siitä, mitä pinnan alla tapahtuu. Port Noir ja kumppaninsa, kuten Maraton, Sleep Token, Leprous ja Polyphia yhdistelevät siihen elementtejä modernista progesta, r&b:sta sekä popista. Lopputuloksena on hienoa fuusiota ja tuoretta soundia, jolla on mahdollisuus vedota moniin ja joka pitää genren hengissä ja raikkaana.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

8½/10

Kappalelista:

1. Old Fashioned
2. Flawless
3. Blow
4. Champagne
5. Low Lights
6. 13
7. Young Bloods
8. Define Us
9. Drive
10. Down for Delight
11. Out of Line