Ensitutustumiseni tähän ruotsalaiseen heavy metal-orkesteriin tapahtui vasta kolme vuotta sitten julkaistun kakkosalbumin ”Crimen Laesae Majestatis Divinae” aikaan. Ihmettelin jo tuolloin, kuinka yhtye voi kuulostaa niin hämmästyttävän paljon vanhalta Mercyful Fatelta/King Diamondilta ja samaan aikaan ollen kuitenkin suoraan sanottuna aivan helvetin hyvä.

Nyt 3 vuotta myöhemmin mikään ei sinällään ole muuttunut. Tosin Portraitiin on arvostelija ehtinyt tutusta enemmänkin, ottaen myös debyytin haltuun ja tulihan yhtye todistettuna livenäkin vuoden 2012 Hammer Open Airissa. Portraitin kolmas levy ”Crossroads” on kerrassaan maaginen teos. Alusta loppuun toimivia kappaleita tarjoava levytys, mutta silti joudun vanhana Mercyful Fate/King Diamond-fanipoikana väkisinkin keskittymään koko ajan siihen, mitä yhtyettä tässä ollaan arvostelemassa. Kuunnellessani levyä luin joutessani internet-arvosteluja edellisestä täyspitkästä. Arvatkaa monessako jätettiin Mercyful Fate tai King Diamond mainitsematta? Sinä joka vastasit ei yhdessäkään, olet voittaja.

Hiukan nihkeällä akustisella introlla avautuva levy käynnistyy kunnolla heti ensimmäisessä varsinaisessa kappaleessa. ”At The Ghost Gate” on kaikkine falsettilauluineen mukaansa tempaava ralli ja yksi levyn kohokohdista. Vaikka eipä tuosta loppulevystäkään mitään moitittavaa löydy paitsi se tunne, että tässä kuuntelee kokoajan ihan väärää yhtyettä. Nuo Shermann/ Denner kaksikon, eikun anteeksi Lindell/ Olofsson, kaksikon kitarasoolot ovat levyn parhautta. Samoin kuin King Diamondin, eikun anteeksi Per Lengstedtin laulanta. Rumpalina toimiva Mikkey Dee, eikun Anders Persson, tuntuu olevan myös oikea mies kannujen takana.

Siksi ”Crossroads” on todella hankala arvosteltavaksi, koska minä en yksinkertaisesti edelleenkään tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella? Tässä on meinaa käsissä kenties paras Mercyful Fate-levytys sitten vuoden 1994 julkaistun ”Time” -albumin jälkeen, mutta ihan täysin eri yhtyeen tekemänä. Tässä on paluu ”Melissa” ja ”Don’t Break The Oath” aikoihin, paitsi eri yhtyeen tekemänä. Omalla tavallaan ”Crossroads” myös lähentelee ”Conspiracy” tai ”Abigail” levytyksiä, mutta ei tässä ole kyse King Diamondistakaan.

Mutta jos nyt kuitenkin vertaillaan itse Portraitin aiempiin levytyksiin, niin ”Crossroads” on selkeästi yhtyeen ehjin kokonaisuus. Ja niin omituiselta kun se saattaa kuulostaakin, niin noin 42 minuuttia kestävä hallittu kokonaisuus on aivan liian lyhyt. Siksi on perin erikoista, että levyä joka loppuu tismalleen samalla riffillä millä se alkaa, on mukavampi kuunnella muutama kerta repeatilla ilman että sitä edes ymmärtää toistavansa samaa levyä.

Arvostelija ei ymmärrä enää yhtään mistään mitään ja toteaa yksinkertaisesti, että King Diamondin kolmastoista täyspitkä, eikun Mercyful Faten yhdeksäs täyspitkä, eikun Portraitin kolmas täyspitkä on lähestulkoon täydellinen heavy metal-albumi kaikesta huolimatta. Pisteen minä kuitenkin vähennän siitä, että vituttaa miettiä mitä yhtyettä tässä on arvostelemassa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9/10

Kappalelista:
1. Liberation
2. At The Ghost Gate
3. We Were Not Alone
4. In Time
5. Black Easter
6. Ageless Rites
7. Our Roads Must Never Cross
8. Lily

https://www.facebook.com/portraitsweden

Kirjoittanut: Riku Mäkinen