San Fransiscon Bay Arean myöhemmän aallon thrash metal -konkari Heathen on julkaissut harvakseltaan levyjä. Vuonna 1984 perustettu yhtye on toiminut periodeittain. Yhtyeen repaleiselle uralle on mahtunut mukaan vuosituhannen vaihteen tienoilla miltei kaksikymmentä vuotta kestänyt levytyshiljaisuus. Heathenin paluulevyn, vuonna 2009 julkaistun ”The Evolution of Chaosin” jälkeen yhtye solmi levytyssopimuksen Nuclear Blastin kanssa.

Yhtyeen kitaristit (pääasiallinen biisintekijä, kitaristivelho Kraegen Lum ja hänen aisapari, vikkeläsorminen Lee Altrus) kiersivät vuosikausia kotikaupunkinsa thrash-legenda Exodusin kokoonpanossa paikkaamassa muun muassa Slayerin kitaristin tontille rekrytoitua Gary Holtia. Se hidasti osaltaan Heathenin neljännen albumin syntyä. Viisikko koki myös ankaran takaiskun, kun sen basisti Jon Torres menehtyi lyhyen ajan kuluttua yhtyeestä eroamisensa jälkeen vuonna 2013. Samoihin aikoihin yhtyeen rumpali Darren Minter (aiemmin muun muassa Die Krupps ja Angel Witch) jätti yhtyeen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Heathen rekrytoi uudelle albumilleen sanfransiscolaisista metallisteista koostuvan rytmiryhmän, Toxikin rumpali Jim DeMarian ja Psychosisin basisti Jason Mirzan. Kokoonpanovaihdosten aiheuttamien hidasteiden jälkeen Heathen sai uuden albuminsa ”Empire Of The Blindin” lopulta kypsyttelyn ja työn alle. Valmiiksi se tuli pääosin vuoden 2019 aikana ja, voi veljet, miten ärhäkkää ja taidokasta jälkeä se parhaimmillaan pitääkään sisällään.

Heathenin meiningistä on surumielisyys kaukana. Yhtye uhkuu tarkkaan harkittua aggressiota, positiivista revanssin makua ja musiikillisen täsmätulituksen tinkimätöntä ammattitaitoa. Yhtyeen kitarakurituksesta tulee häivähdyksenomaisesti eniten mieleen Annihilatorin Jeff Watersin johdolla työstämä yhtyeen vuosituhannen jämäkin ”Waking The Fury” ja Vinnie LaBellan suoritukset vuoden takaisella Exhorderin mainiolla paluualbumilla ”Mourn The Southern Skies”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Empire Of The Blindin” viimeisen päälle harkitut soundit on ruuvattu maksimaalisen kireiksi, kuulaasti soiviksi mutta tuhdeiksi. Albumin vivahteikkaat ja sävellyksellisesti laaja-alaista näkemyksellisyyttä huokuvat sahausriffit katkorytmittelevät kipakasti ja ketterästi. Jo pitkälle kontiosarjaan ikänsä puolesta ehtinyt yhtye kuulostaa nuoruuden innolla räiskivältä mutta samalla innoittuneelta ja intensiiviseltä, kokemusta huokuvalta, tiukkaan hitsautuneelta yhtyeeltä. Myös vokalisti David Whiten hienoja ja ilmavia melodialinjoja rakenteleva laulutyyli ja tymäkkä ääni ovat Heathenin ehdottomia vahvuuksia. Whiten laulusoundi on mielenkiintoinen yhdistelmä Armored Saintin ja Anthraxin entisen laulajan John Bushin makeaa raspiääntä ja Judas Priestin Rob Halfordin melodista, vahvalla vibraatolla varustettua kieuntaa.

Tyylitajuisesti veistetyn intron, ”This Rotten Spheren” jälkeen albumin avaavat elinvoimaisen sähäkkä speed thrash -kappale ”The Blight” sekä albumin nimikkobiisi ovat suoralta kädeltä heitettynä vuoden 2020 tehokkainta ja koukuttavinta vanhan liiton pikametallia. Albumin loppupuolella maalailevammat ”Sun In My Hand” ja ”Shrine Of Apathy” kohoavat eteerisempinä teoksina sävellyksellisesti aivan yhtä korkealle kuin edellä mainitut kappaleet eri musiikillista lähestymiskulmaa hyödyntäen.

Heathenin viehättävyys on nimenomaan kekseliäissä, räjähtävällä nopeudella pikkaavissa ja armotta päälle iskevissä riffeivetoisissa biisirakenteissa, jopa post-thrashiksi luonnehdittavassa kitaroinnissa, jossa perinteistä sahauspikkauksen standardinomaisia rajoja lavennetään muun muassa neo-klassisen heavy metalin, groove metalin ja death metalinkin rajojen tuolle puolelle. Kraegen Lumin sävelkynä on ollut albumia tehtäessä erittäin viiltävässä terässä. Puhtaalla omallatunnolla voi sanoa, että osa albumilta löytyvistä kitarakuvioista on eräitä innovatiivisimpia ja vitaaleimpia perinteisen metallimusiikin kantavia elementtejä pitkään aikaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Yhtyeen mieltymys sekoittaa ankaraan thrashaukseensa melodiakeskeisen heavy metalin soitantaa ja ultimaattisia sooloilunäytteitä on hieno mutta häntäänsä syövä idea. Vanhanaikainen temppu alkaa kaikessa taidokkuudessaan ennen pitkää kääntyä tarkoitustaan vastaan. Albumikokonaisuus alkaa sen puolivälin tienoilla menettää ylenpalttisen teknisen liruttelun myötä parasta teräänsä ja munaansa. Kyseisistä, puolivillaisemmista kappaleista mainittakoon ”Dead And Gone”, ”Blood To Be Let”, ”In Black” ja ”The Gods Divide”. Kokonaisuudesta hieman irrallisiksi jäävät instrumentaaliraidat ”A Fine Red Mist” ja aivan hyvin jonkin albumin tylyn tykitysbiisin introksi Metallican ”Fight Fire With Firen” alkunäppäilyn tyyliin soveltuva ”Monument To Ruin” olisivat albumille paremmin sijoiteltuina voineet jäsentää sen kappalejärjestystä ja draamankaarta entistä loogisempaan ja toimivampaan suuntaan.

Yhtä kaikki, ”Empire Of The Blind” on suvantokohdistaan huolimatta yksi kuluvan, rikkonaisen vuoden tykeimpiä moderneja thrash-albumeja, joka maistuu varmasti myös melodisemmasta power metalista pitävälle kansanosalle.

8/10

Kappalelistaus:

1. 1. This Rotting Sphere
   2. The Blight
   3. Empire Of The Blight
   4. Dead And Gone
   5. Sun In My Hand
   6. Blood To Be Let
   7. In Black
   8. Shrine Of Apathy
   9. Devour
   10. A Fine Red Mist
   11. The Gods Divide
   12. Monument To Ruin

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy