Postmetalin jättiläinen Cult Of Luna viimeistä kertaa Nosturissa

Postmetal-jättiläinen saapui uuden ”A Dawn to Fear” -levyn myötä kiertueellaan myös Helsinkiin, Nosturiin. Maanantai-ilta ei selkeästi vaikuttanut, sillä paikka oli pakattu suhteellisen täyteen. Se, missä bändi on ehdottomasti onnistunut, on laaja kuulijakunta. Yleisön bändipaitoja katsellessa huomasin paikalla olevan muun muassa perushevareita, hardcore-porukkaa, metalcoren ystäviä ja hitaampaan postmetalliin ja jopa doomiin erikoistuneita kuulijoita. Esirippu peitti näkymän lavalle vielä muutama minuutti ennen keikkaa. Esirippu vaihtui pian paksuun savuverhoon ja seitsemänhenkinen bändi asteli lavalle. Kukaan ei varmaan ollut kovinkaan yllättynyt, kun uuden levyn avausraita ”The Silent Man” lähti pauhaamaan kiertävien kitaroiden ja tasaisen rumpupaukutuksen tahdissa. Bändin koko historian yksi nopeimmista biiseistä toimi erittäin hyvin yleisön herättelijänä.

Olen nähnyt bändin aikaisemmin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran Jyväskylän Lutakossa ”Eternal Kingdomin” kiertueella ja viimeksi 2013 juurikin Nosturissa ”Vertikalin” julkaisun jälkeen. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun pääsin todistamaan bändiä kahden rumpalin voimin. Tuplana toimiva rytmiryhmä toi livesovituksiin upeaa dynamiikkaa, ja perkussioiden osalta pienimmätkin yksityiskohdat pääsivät loistamaan.

Yllätykseksi keikan avauskappaletta seurasi 13 vuotta sitten julkaistulta ”Somewhere Along The Highwaylta” poimittu ”Finland”, joka toimi livenä mahtavasti. Tässä kohtaa myös valoshow pääsi oikeuksiinsa. Valot elivät täydellisesti mukana hyvin dynaamisessa ja vaihtelevassa kappaleessa. Puolet illan biisivalinnoista olivat uuden levyn kappaleita, joista parhaiten pääsi loistamaan yli 15 minuuttia pitkä ”Lights on the Hill”. Kappale rakentuu hienosti massiivista loppua kohden. Tämä olisi ollut täydellinen setinlopetusbiisi. Tämän takia pelkäsin kappaleen lopettavan setin, koska tässä vaiheessa bändi oli jo kuitenkin tunnelmoinut 45 minuutin ajan. Onneksi olin väärässä, ja olimme vasta puolessa välissä iltaa.

Suurin yllätys keikalla oli ”Eternal Kingdomin” kappaleiden puuttuminen kokonaan. Tämä oli lievä pettymys itselleni. Mutta ehkä osittain sen myötä löysin itseni kaikista eniten nauttimasta illan kevyimmistä biiseistä, joissa puhtaat vokaalit tunkeutuivat ihon alle. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ”Passing Through” ja ”And With Her Came the Birds” olivat kaiken äänivallin ja pörinän keskellä pysäyttäviä esityksiä.

Ilta ei kuitenkaan hiponut täydellisyyttä. Miksaus oli lähes koko keikan ajan kummallisen aaltoileva. Osa rumpalien tomifilleistä tuli täysin yli kaiken muun, niin kuin myös osa syntetisaattorin soundeista. Joissakin kohtaa yhteissoitto ei myöskään ollut kivenkovaa. Tämä yllätti hiukan, sillä kahdesta edellisestä kerrasta jäi nimenomaan mieleen uskomattoman hioutunut yhteissoitto. Nämä olivat kuitenkin pieniä hetkiä setissä, ja päällimmäisenä jäi mieleen yksityiskohdat, upeat puhtaat vokaalit, näyttävä valoshow ja massiiviset hetket kitaravallien ravistellessa koko kehoa. Ilta oli varmasti ikimuistoinen senkin takia, että tämä saattaa olla viimeinen kerta minulle Nosturissa ennen kuin kerrostalot valtaavat tontin.

Settilista:
1. The Silent Man
2. Finland
3. Nightwalkers
4. I: The Weapon
5. And With Her Came The Birds
6. Lights on the Hill
7. In Awe Of
8. Passing Through
9. The Fall

Raportti ja valokuvat: Ville Saarni