Potentiaalia nousta seuraavaksi indie-lemmikiksi: arvostelussa Mantarayn kypsä ”In Everything”

Kirjoittanut Samuel Järvinen - 8.4.2020

Jyväskyläläislähtöinen Mantaray soittaa kimaltelevaa vaihtoehtorockia, jossa popahtavat äänimaisemat ja korulliset melodiat yhdistyvät post-rockia uhkuviin kerroksiin ja efekteihin. Korallimaiset kudokset ja turkoosina säihkyvät aallot täyttävät bändin hiljattain julkaistua kolmatta studioalbumia, ”In Everythingia”.

Levyn aloittava ”Breaking Horses” tuo kuulijan sisälle levolliseen tunnelmaan, joka on läsnä läpi koko albumin. Ehkä paremmin ilmaistuna musiikki piirittää kuulijansa, ja on täysin itsestään kiinni, haluaako antautua sille. Pastoraaliset ja lähes vedenalaiset sykähdykset jatkuvat kappaleessa ”On The Back of Your Hand”, jossa Pink Floyd -tyyliset kaiut yhdistyvät heleään näppäilyyn ja laulajan miellyttävään ääneen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kappaleissa ”Outside Me”, ”In Everything” ja ”Half Light” tempoa nostetaan hieman, mutta se ei kasva missään kohtaa rauhallista kävelyä haipakkaammaksi. ”Outside Me” on The Chameleonsin kaltaisista post-punkin ja shoegazen fuusioista muistuttava kappale, jonka melankolisissa kitaralinjoissa voi herkkäkorvainen kuulla myös esimerkiksi Slowdiven kaukaista vaikutusta ripauksella hitaampaa, ”The Joshua Treen” aikaista U2:a.

Nimikkokappale sekä ”Half Light” ovat euforisia post-rock -kappaleita, joissa on samanlaista melodian ja tilan tajua kuin Coldplayn musiikissa, ja samalla tavalla myöskään Mantaray ei täytä äänikenttää liikaa, kuten monilla post-rock -yhtyeillä on toisinaan tapana. Kunnianhimoisinta maalailua ja kenkiin tujoittelua tapahtuu ehdottomasti kappaleessa ”Alta”, jonka huolella rakennetut kerrokset ja tekstuurit värittävät veteen piirrettyjä viivoja, joiden varaan Mantaray eteerisen peilikuvansa albumilla rakentaa. Kaiutettuja kitaroita, rauhallisesti liikkuvaa ja kaikkiin haikeisiin intervallikulkuihin osuvaa laulua sekä perkussioita, jotka pitävät kelluntaa kasassa riittävällä ryhdillä, muttei koskaan liian intensiivisesti.

Päätöskappaleena toimiva ”Wind Plays” on jo hieman paljaampi äänimaisemaltaan, ja nojaa tasaiseen mutta notkeaan ja yksinkertaiseen rumpukomppiin ja kylmiin sähköpianon sointuihin. Pian kitara yhtyy mukaan mielenkiintoisilla aksenteillaan, ja sen jälkeen kappale siirtyykin jo täysvaltaisempaan komppiin. Pelkistäessään äänimaailmansa tällä tavalla, tuo Mantaray mieleen esimerkiksi The Nationalin sekä kotimaiset Lake Jonsin ja The Holyn.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Mantaray on ”In Everythingilla” onnistunut luomaan kauniilta kuulostavan levyllisen musiikkia, jolle on todella saatu rauhallinen ja eteerinen tunnelma aina läsnä olevalla melankolialla maustettuna. Bändin ehdoton vahvuus on näiden äänimaailmojen toistaminen, ylläpitäminen ja asteittainen muokkaaminen ja varioiminen. Tuossa vahvuudessa piilee selvästi myös yksi heikkous, joka on se, että levyltä ei nouse selkeästi mieleen jääviä hetkiä tai tarpeeksi persoonaa, joka erottaisi sen lukuisista muista kenkiinsä tuijottelevista pop rock -bändeistä. Tätä onneksi kompensoi se, että Mantarayn soundi kuulostaa harvinaisen kypsältä ja ammattimaiselta. Levyä on yksinkertaisesti miellyttävää kuunnella, ja se myös saa haluamaan nähdä bändin livenä. Ehdottomasti aliarvostettu kokoonpano, jolla on potentiaalia nousta uudeksi indie-lemmikiksi.

7/10

Kappalelista:

  1. Breaking Horses
  2. On The Back Of Your Hand
  3. Outside Me
  4. Alta
  5. In Everything
  6. Wait For
  7. Half Light
  8. Wind Plays

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy