Power metalin myrsky saapui Lutakkoon Stratovariuksen, Sonata Arctican ja Arionin siivin

Jyväskylän Lutakossa nautittiin viime viikolla power metalin vauhdista Stratovariuksen, Sonata Arctican ja Arionin voimin. Ilta oli loppuunmyyty jo useita viikkoja etukäteen, mikä sen kuin kasvatti odotuksia. Onneksi odotukset kuitenkin lunastettiin ja myös ylitettiin.

Sonata Arctica ja Stratovarius lukeutuvat kotimaisen power metalin kermaan, eikä tuoreemman polven edustaja Arionkaan ole enää mikään pikkutekijä. Vaikka yhtye aloitti soittonsa torstai-iltana jo ennen seitsemää, oli paikalle saapunut runsaasti väkeä. Olen nähnyt yhtyeen monia vuosia sitten Savonlinnan Olavinlinnassa, jossa yhtyeen keikka teki syvän vaikutuksen.

Odotin innokkaasti Arionin keikkaa. Yhtye on hioutunut vuosien varrella ja julkaisi vuonna 2021 korkeatasoisen ”Vultures Die Alone” -albumin. Arion soitti muutaman uuden kappaleen sen tällä viikolla julkaistavalta ”The Light That Burns The Sky” -pitkäsoitolta. Reilu puolen tunnin mittainen keikka ei saanut yleisössä aikaan suurta innostusta, vaikka vokalisti Lassi Väärälä tekikin parhaansa yleisön innostamisen suhteen. Yhteislauluosuudet eivät ottaneet onnistuakseen, eikä miksauskaan ollut tällä kertaa täysin onnistunut.

Odotin illalta erityisesti Stratovariuksen keikkaa, sillä edellinen näkemäni yhtyeen keikka Himoksen festivaalilla vuonna 2022 oli mieleenpainuva. Yleisö otti innolla vastaan Stratovariuksen, jonka progressiivinen power metal -ulosanti onnistuu viihdyttämään kerrasta toiseen. Vokalisti Timo Kotipelto jutusteli yleisölle lämminhenkisesti ja piti huolen siitä, että yleisö koki olonsa tervetulleeksi. Stratovariuksen kappaleet mylvivät väkevästi, ja yleisö kiitti. Keikka huipentui ”Hunting High And Low” -kappaleeseen, kun Kotipelto kannusti yleisöä laulamaan kertosäkeistöissä mukana.

Olin etukäteen kuvitellut, että Stratovarius soittaisi illan parhaimman keikan. Sonata Arctica onnistui kuitenkin haastamaan oletukseni. Olen vuosien varrella todistanut monia Sonata Arctican konsertteja, mutta en muista milloinkaan nähneeni kemiläisyhtyettä näin purevana. Keikan kappalearsenaali tuntui koostuvan yhtyeen varhaisemman tuotannon power metalin tykityksestä, joka loi tanssisaliin hyvin sähköisen tunnelman. Vokalisti Tony Kakko onnistui kohottamaan tunnelmaa entisestään energisellä ulosannillaan ja välisutkautuksillaan, jotka toivat tanssisaliin huumoria ja lämminhenkisyyttä.

Illan aikana kuultiin toki myös yhtyeen balladeja, jotka kirvoittivat muutamalta yleisöstä ”lisää tykitystä” -huutoja. Kokonaisuudessaan Sonata Arctican keikka oli hyvin intensiivisen tuntuinen. Keikan loppupuolella kuultiin Kakon tuttu saarna elävän musiikin tukemisen tärkeydestä, mikä oli tälläkin kertaa täyttä asiaa. Vaikka olen kuullut Kakon muistutuksen useamman kerran, ei se kuulostanut tälläkään kertaa puisevalta vaan täydelta asialta. Syy sille on yksinkertainen: Kakko puhuu asiaa – sydämestään. Ilman keikoille saapuvia kuuntelijoita keikkakulttuuri näivettyy.

Stratovariuksen, Sonata Arctican ja Arionin tähdittämä torstai-ilta oli täynnä power metalin melodisuutta ja voimaa, eikä varmaan kukaan paikalle tulleista kokenut, etteikö olisi saanut sitä, mitä halusi. Yhtyeet soittivat antaumuksella ja antoivat kuulijoille juuri sen, minkä perässä paikalle oli tultu: mieleenpainuvan illan.

Raportti: Aleksi Parkkonen

Kuvat: Oskari Laulajainen