”Power Up” on sataprosenttisesti lojaali AC/DC:n perinteille – arviossa australialaisyhtyeen uusin pitkäsoitto

47 vuotta sitten se sai alkunsa, nimittäin legendaarisen AC/DC:n tarina. Vaikka yhtyeen alkuperäisistä jäsenistä ei ole jäljellä enää kuin kitaristi Angus Young, on australialaisyhtyeen soundi edelleen yhtä helposti tunnistettavissa. Energiaa ja raivoa AC/DC:ssä ei tietenkään ole samalla lailla kuin nuoruuden päivinään, mutta sitä tuskin oletetaankaan. Ikääntymisen myötä Youngin tahti on hidastunut, mutta ikä ei ole vaikuttanut hänen kitaran käsittelyynsä, mikä on edelleen napakkaa.

Kuusi vuotta on ehtinyt vierähtää AC/DC:n edellisestä ”Rock Or Bust” -albumista. Kyseisen pitkäsoiton myötä moni kuuntelija sai mahdollisuuden kokea australialaisyhtyeen kiertueella. Itsekin olin todistamassa vuonna 2015 Hämeenlinnan Kantolan keikkaa, joka oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. AC/DC:n seuraavan keikan näkeminen ei tunnu näillä näkymin ajankohtaiselle, mutta onneksi bändi julkaisee silti uuden albumin, jonka myötä pääsee nauttimaan uudesta australialaisrockista.

AC/DC:stä vitsaillaan usein, että yhtye soittaa samaa riffiä vuodesta ja albumista toiseen. Kyseessä on tietenkin hauska kärjistys, jossa on kuitenkin myös vivahde totuudesta. On totta, että australialaisyhtyeen soundi on pysynyt tunnistettavana vuodesta toiseen, eikä ”Power Up” tee poikkeusta. Silti yhtyeen uraan mahtuu monia erilaisia sävellyksiä, jotka löytää helposti, jos haluaa nähdä vähän vaivaa.

AC/DC:n uusin pitkäsoitto lähtee kuitenkin liikkeelle hyvin yhtyeelle tavanomaisilla rennosti rokkaavilla kappaleilla. Kolme ensimmäistä kappaletta rokkaillaan varmoin ottein, ja parhaiten niistä tarttuu esiin ”Shot In The Dark”. Sen sijaan ”Through The Mists Of Time” erottuu edukseen taustalauluosuuksiensa ansiosta. ”Kick You When You’re Down” on nimensä mukaisesti potkiva, ja ehdottomasti albumin potentiaalisin korvamato.

Kun katsoo ”Power Upin” kappalelistaa, huomaa, etteivät kappaleiden nimet ole AC/DC:lle tyypillisimmästä päästä. Siinä, missä edellisellä, ”Rock Or Bustilla”, neljällä kappaleella kymmenestä oli nimessään rock-sana, on ”Power Upin” kappaleiden nimien suhteen käytetty enemmän luovuutta. Valitettavasti kiinnostavasti nimetty ”Witch’s Spell” ei osoittaudu niin jännittäväksi kuin toivoisi, mutta onneksi ”Demon Fire” pelastaa tilanteen. Kyseisellä kappaleella kuullaan Johnsonin möreä-äänisempää tulkintaa, mikä antaa kappaleelle ripauksen synkkyyttä.

Kun tarttuu AC/DC:n levyyn, tietää mitä saa. Kaksitoista kappaletta käsittävä ”Power Up” on juuri sitä, mitä sopii odottaakin: lähes mekaanisesti soitettuja viiltävän teräviä riffejä, tasaisesti rytmiä takovan rytmiosaston työskentelyä sekä Brian Johnson riipivää tulkintaa. Kitarasooloja ei ole tietenkään unohdettu, vaan sellaisia vuodatetaan esimerkiksi ”Through The Mists Of Timella” ja ”System Downilla”. Hyvien vetojen lisäksi joukkoon mahtuu pari keskinkertaisempaa kappaletta, jotka eivät kuitenkaan suuremmin latista tunnelmaa. Kaiken kaikkiaan ”Power Up” on hyvin perinteinen albumi australialaisyhtyeeltä, joka ei yritä olla mitään muuta kuin se on, eli autenttista AC/DC:ia.

7/10

Kappalelista:

  1. Realize
  2. Rejection
  3. Shot In The Dark
  4. Through The Mists Of Time
  5. Kick You When You’re Down
  6. Witch’s Spell
  7. Demon Fire
  8. Wild Reputation
  9. No Man’s Land
  10. System Down
  11. Money Shot
  12. Code Red

AC/DC Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua