Powerworld – Cybersteria

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 16.7.2013

80-luvun puolivälissä alkunsa saanut Terminator-elokuvasarja ennusti aikanaan itsenäisesti toimivien tietokoneiden ajavan ihmiskunnan tuhoon vuonna 2011. Saksalainen Powerworld musisoi kolmannella, ”Cybersteria” nimeä kantavalla levyllään pitkälti samoista asioista kuin Terminator aikanaan. Koneet tulevat, tekniikka korvaa ihmiset, ja isoveli valvoo herkeämättä.

Rehtiä powermetallia tahkoavan yhtyeen äänimaailmakin on kuin suoraan 80-luvulta. Kitarat soivat pehmeästi, rummut on jätetty taustalle, ja elektronisia vivahteita ei tule kuin harvakseltaan. Kirkas, genrelle hyvin tyypillinen laulanta tuo parhaimmillaan mieleen David Coverdalen, Jon Bon Jovin, ja jossain määrin jopa Sebastian Bachin. Kovia nimiä, joihin vertaaminen on pääasiassa automaattisesti kehumista. Näitä herroja vastaavaan mieleenpainuvuuteen ei orkesterin vokalisti Michael Bormann kuitenkaan yllä, kuin satunnaisesti.

Albumin lyriikat ovat puolestaan jopa raastavan naiiveja. Avausraita, ”Children Of The Universe”, runoilee ilmeisen tosissaan meistä universumin lapsista, jotka yhdessä voimme pelastaa maailman. Mielikuva vokalistista uppoutumasta tähän kuin Disney-elokuvan ääniraidalta paenneeseen sanomaan silmät visusti rutistettuna umpeen, toinen käsi nyrkissä pojan ja pyhän hengen välissä rupeaa jopa naurattamaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vokalistin ongelmaan törmätään levyn jokaisella osa-alueella, soitanta ei yksinkertaisesti ole mieleenpainuvaa. Koko levy tuntuu kulkevan varmaa, persoonatonta keskitietä. Albumi edustaa ironisesti tietyllä tavalla digiajan tyyliä; kaikki räkä, roska ja selkäranka on jätetty pois. Levy on steriilissä kopissa nauhoitettu, todennäköisesti kumihanskat kädessä. Lopputulos on pehmeä, särmätön ja persoonaton tuotos. Powermetal-levy ei yksinkertaisesti voi olla tylsä tai steriili. Kliseinen kyllä, mutta ei samalla tylsä tai steriili. Kaipaisin joka osa-alueelta reilusti enemmän iskevyyttä, tunnelmaa, tai edes sitä selkärankaa.

Albumin parhaiksi paloiksi jäävät ”You Gotta Hold On”, sekä ”Like A Shadow”. Näitä veisuja yhdistää rohkeampi 80-luvulle palaaminen, ja pakasta poikkeavan rytmikäs, jopa jalkateriä liikuttava soitanta. Myös vokaaleissa kuullaan selkeästi rohkeampaa tulkintaa. Lätyn muut kappaleet soljuvat tällaisinaan ohi helposti unohdettavina, ja toimivat parhaimmillaankin vain taustamölynä. Orkesteri ei paukuttele kanuunoilla, tai marssi lippu ojossa, sapeli tanassa sotaan ketään vastaan. Jos koneet nousevat kapinaan, tulen itsekin hakemaan marssitahtia muualta.

4/10

Kappalelista:
1. Children Of The Universe
2. Slave To The Powerworld
3. Back On Me
4. World Knows Your Secrets
5. You Gotta Hold On
6. Am I Digital?
7. Coast Of Tears
8. Black Ash
9. Like A Shadow
10. Cybersteria
11. You Will Find A Way
12. Not Bound To The Evil

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

http://powerworld.org/
http://www.facebook.com/powerworldband

Kirjoittanut: Pekka Nyrhinen