Preapokalyptinen ooppera: Nebula Arcana maalaa maailmanlopun väreillä

Nebula Arcana yhdistää melodisen death metallin, progressiivisuuden ja teatraalisen maailmanlopun meiningin. Kitaristi Jarmo Puolakanaho (ex-Eternal Tears of Sorrow) ja vokalisti Jussi Kaarnekaiku (Where’s My Bible) kertovat, mistä uudessa bändissä on kyse.

Maailma on vasta jotenkin toipunut viruspandemiasta, tekoäly kehittyy huimalla vauhdilla ja ydinsodan riski on kenties suurempi kuin koskaan. Ilmastonmuutos ei tunnu kiinnostavan enää ketään. Jossain kaukana voi tälläkin hetkellä kiitää meteoriitti kohti Maata. Nostradamus povasi tulipallon nousevan kohtalon airueena saattaen tieteen ja kohtalon kosmiseen tanssiin 2025.

Kitaristi Jarmo Puolakanaho (ex-Eternal Tears of Sorrow) alkoi pohdiskella, miten ihmiset oikeasti reagoisivat, jos saisivat tietää maailmanlopun koittavan muutamien kuukausien päästä. Ajatuksista on kasvamassa teema uuden suomalaisen metallilupauksen Nebula Arcanan debyyttialbumille The Last Emberille.

Yhtye käsittelee synkkää teemaa kuvitteellisten hahmojen kautta, jotka suhtautuvat vääjäämättömään loppuun kukin omalla tavallaan. Heitä tulkitsevat vokalistit Aso Brännkärr (Obscured Within) ja Jussi Kaarnekaiku (Where’s My Bible).

Bändi on koottu nousevien metallibändien jäsenistöstä. Mukana ovat myös kitaristi Harri Hytönen (Amorta, Armada North, Clown Parade, Fenyx Rising, Hammerhed), kosketinsoittaja Christian Pulkkinen (Simulacrum, Adamantra, Eden’s Curse, James LaBrie), basisti Olli Hakala (Simulacrum, Cras Course Highway) ja rumpali Ville Miinala (Mors Subita).

Puolakanaho ja Kaarnekaiku kertovat Kaaoszinen syvähaastattelussa, miten Nebula Arcana sai alkunsa, mistä yhtyeen taiteessa on kysymys ja miten he jatkavat bändinä kohti maailmanloppua.

Armageddon

Yhden asian loppu on usein toisen alku. Alkuräjähdyksensä Nebula Arcana sai, kun pudasjärveläinen Eternal Tears of Sorrow jäi määrittelemättömälle tauolle vuonna 2023. Kitaristi Jarmo Puolakanaho pohdiskeli, kannattaako hänen ylipäätään tehdä enää musiikkia.

Jarmo: ”Tein sen virheen, että rupesin ensin miettimään EToSin biisejä. Se oli väärä tie. EToS teki biisejä korona-aikana, mutta ne olivat aika väsyneitä kuten miehetkin siinä vaiheessa. Emme vain saaneet aikaan tarpeeksi hyviä biisejä. Päätin, että kyllä minä vielä jotain kuitenkin teen.”

Puolakanaho pohti syksyllä 2024, haluaako hän enää soittaa keikkojakaan, vai pelkästään sooloprojektin. Hän yllättyi hieman itsekin, kun huomasi haluavansa aktiivisesti keikkailevan bändin, jossa muutkin saavat vastuuta ja vapautta. EToS hajosi virallisesti alkuvuodesta 2025.

Jarmo: ”Kyllästyin siihen, että ihmiset kyselivät, milloin EToS jatkaa. Mulla oli ollut ajatukset uudessa bändissä jo 1,5 vuotta. Se oli lopullinen sysäys. Meillä oli puolet levyn biiseistä valmiina, ja kun porukkaa tuli mukaan tässä keväällä, se oli kuin lumipallo, joka lähti liikkeelle.”

Puolakanaholla oli uuden bändin suhteen kaksi ideaa. Hän halusi tehdä teemalevyn, sillä Eternal Tears of Sorrow ei koskaan sellaista tehnyt, vaikka olisi periaatteessa ihan hyvin voinut. Lisäksi hän tavoitteli progressiivisempaa ja ehkä raskaampaakin ulosantia.

Jarmo: ”Se heijastui jäsenten valinnassa. Halusin säilyttää tietynlaisen monipuolisuuden. Jussi on älyttömän taitava örisijä ja melodeath-vokalisti. Hän on laulajana hyvin erilainen kuin vaikka Altti (Veteläinen).”

Jussi: ”Kun mua kysyttiin, mulle ei ihan hirveästi paljastettu, mistä on kyse. Mutta mielenkiinto heräsi, kun runko oli tiedossa. Kun aukesi kunnolla, miten suuresta setistä on oikeasti kyse teemallisesti ja kokonaisuutena, olin pelkkää intoa täynnä. Olen tavallaan suuruudenhullu itsekin.”

Kaarnekaiku näki paikan näyttää kyntensä. Hän oli jo Where’s My Biblen kanssa tehnyt yhden EP:n musiikkivideoista vuoden kierron. Se jätti laulajaan liekin, että asioita voisi tehdä vielä isommin. Hän ei ole myöskään aiemmin ollut yhtyeessä, jossa on kaksi laulajaa. Bändikaveritkin antoivat hänelle tukensa.

Jussi: ”Se oli ensin hiton jännittävää kertoa, että hei, tässä olisi tämmöinen tilanne ja kolmas orkesteri tulossa kylkeen. Sain huomata, että se oli itselleni paljon isompi uutinen kuin heille. Olin jopa vähän pettynyt, miten iististi he ottivat asian.”

Ragnarök

Maailmanlopputeoriat kiihtyivät entisestään pandemia-aikana ja sen jälkeen. Nykyinen tilanne on saattanut toki vaikuttaa jäsenten mielialaan, mutta suorana inspiraation lähteenä se ei ole biiseille toiminut. Uutiset ovat liian ahdistavia ja liian lähellä.

Jarmo: ”Nykyään ei jaksa oikein edes avata TV:tä. Koko vuosikymmen on ollut semmoinen, että välillä tuntuu, että ei pysty. Tiedän, että siellä on sotia, seniilisedät selittävät asioita ja selkeyttä halutaan jonkun muun kuin demokratian kautta. Se purkautuu yleisenä tunteena ja melankoliana. Se tunne täytyy saada jollain tapaa ulos.”

Biiseihin on tosielämän sijaan ammennettu paljon fiktiosta. Puolakanaho katsoi 2020-luvun alkupuolella paljon dystooppisia televisiosarjoja kuten Good Omens, The Last of Us, Black Mirror ja Station Eleven.

Jarmo: ”Mietin, jos tekisi levyn erilaisista maailmanlopuista, erilaisista tavoista miten ihmiskunta pystyy tuhoamaan itsensä. Tämmöinen hyvin positiivinen teema. Se kuulosti sinällään vähän huonolta, mutta hahmot ja tietyt teemat kiinnostivat enemmän.”

Kun Kaarnekaiku kirjoittaa lyriikoita, hän mainitsee elokuvien, sarjojen ja pelien lisäksi vanhat mytologiat ja historian vaikutteina. Ihmiset ovat todella kautta aikain odottaneet milloin ja miten kaikki loppuu. Erityisesti hän nostaa esiin ihmismielen itsessään.

Jussi: ”Sillä pystyy tekemään, luomaan ja tuhoamaan niin paljon asioita. Se, miten ihmismieli käyttäytyy ja tekee paineen itselleen yksinkertaisistakin asioista, ja kaikki ihmismielen synkkyyteen liittyvä, on ehkä itselleni isoin inspiraation lähde. Tässä on psykologinenkin
aspekti.”

Kaarnekaiku sanoo, että esimerkiksi loissienen aiheuttamaan post-apokalyptiseen maailmaan sijoittuva The Last of Us on hänelle tärkeä sekä peleinä että sarjana. Hänen mukaansa se tuo mielenkiintoisella tavalla esiin, miten selviytyjät rupeavat käyttäytymään lopun tultua.

”Se, miten ihmismieli käyttäytyy ja tekee paineen itselleen yksinkertaisistakin asioista, ja kaikki ihmismielen synkkyyteen liittyvä, on ehkä itselleni isoin inspiraation lähde.”

Kali Yuga

Teemalevyn hahmot asuvat eri puolilla maailmaa, joka on tuhoutumassa 12 kuukauden päästä. Jokaisen tilanne ja suhtautuminen on
erilainen. Jarmo Puolakanahon mukaan hahmot ovat ajattomia, ja esimerkkinä hän mainitsee
papin, joka menettää uskonsa apokalypsin lähestyessä. Jumala ei tunnu välittävän ensinkään.

Levyn hahmoilla ja tarinoilla on kaikilla oma värinsä, ja he lähestyvät maailmanloppua paitsi oman elämäntilanteensa, myös surun viiden vaiheen kautta. Ne ovat kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen.

Siinä missä Kaarnekaiku on saanut tulkita Where’s My Biblen ja Anima Hereticaen kanssa biisejä ihan vain biiseinä, nyt hän joutuu ikään kuin tulkitsemaan kappaleita laulun hahmon tarinan kautta. Lyriikoihin ja tarinan luomiseen on lisäksi saattanut osallistua useampi ihminen.

Jussi: ”Tosi siistiä! Aiemmin on ollut helppo kirjoittaa omia lyriikoita, olen tiennyt, mistä ne kertovat ja mihin suuntaan mennään. Nyt täytyy hypätä tavallaan sen henkilön saappaisiin. Se tuo tavallaan näyttelemistä ja teatraalisuutta mukaan.”

Henkilöhahmojen tarinat ja väriteemat näkyvät myös tulevilla keikoilla. Tällä hetkellä Nebula Arcanan on tarkoitus julkaista ensimmäinen musiikivideo ja single mahdollisesti keväällä. Yhtye toivoo pääsevänsä myös esiintymään yleisölle vuoden 2026 aikana.

Jarmo: ”Se on ehkä vielä 2020-luvulla epäsuomalainen ajattelutapa tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja päästä mahdollisimman korkealle. Ikää on kuitenkin tullut jo puoli vuosisataa. Mitä sitä nyt hidastelemaan? Turha pitää käsijarrua pohjassa. Oli kyse sitten levystä tai keikkailusta.”

Myös Kaarnekaiku sanoo, että kun riman asettaa tarpeeksi korkealle, sitä pääsee tarpeeksi lähelle. Puolakanahon mukaan bändi on puhunut mahdollisuudesta, että kiinnostusta keikkailuun tai jopa kiertueisiin voi tulla Suomen ulkopuoleltakin. He ovat varautuneet asiaan.

Jarmo: ”Kaikki tietävät, että se on mahdollista. Jos ei tällä levyllä niin seuraavalla. Kyllä me olemme valmiita heti lähtemään maailmalle, jos joku kysyy.”

Yawm al-Qiyāmah

Nebula Arcana on Puolakanahon keksimä nimi. Eräänlaisena inspiraationa toimi elokuva ja romaani Ensimmäinen Yhteys.
Puolakanaho kehitti mielessään tarinan tähtisumusta saapuvasta signaalista, joka on selkeästi älyllisen sivilisaation lähettämä. Ihmiskunta yrittää selvittää, mikä viesti on ja mitä se sisältää. Vaihtoehtoja on paljon.

Jarmo: ”Se voi olla jumalan lähettämä viesti, että jotakin suurta on tapahtumassa. Kehotus katua. Se voi olla ansa tai pommi, että kun sen avaa, Maapallo tuhoutuu. Sitten on jengiä, joka näkee siinä jotain pyhää tai salatietoa, joka päästää suurempaan yhteyteen maailmankaikkeuden kanssa.”

Loppujen lopuksi kyseessä on Puolakanahon mukaan tarina, että jokin sivilisaatio onnistui tuhoamaan itsensä. He tekivät jotain omalle auringolleen, joka muuttui yhtäkkiä supernovaksi, siis tähden räjähdykseksi. He ehtivät kuitenkin lähettää laitteita ja viestejä avaruuteen.

Jarmo: ”’Että älkää nyt hyvät ihmiset tehkö näin. Meidän aurinko posahti paskaksi. Olkaa vähän fiksumpia’. Vaikka tarina ei suoraan liity levyn teemaan, siinä on kuitenkin sellainen maailmanloppu, että ihmiset ovat tyhmä ja tekevät tyhmiä asioita. Se taas heijastaa viime
vuosikymmeniä. Ihmiset ovat todella tyhmiä maasta riippumatta.”

Itse bändin ympärille on muodostunut jo iso taustajoukko. Puolakanaho sanoo nauraen, että promokuvia ottaessa oli kiva, kun mukana olivat stailisti, maskeeraaja ja kampaaja. Eternal Tears of Sorrow hoiti kaiken itse vaikka 20 asteen pakkasessa.

Jarmo: ”On ollut myös korvaamaton apu, että ihmiset ovat tuoneet omia ideoitaan hahmoihin ja tarinoihin. Tämä on luova joukko, ja on hämmästyttävän hienoa, että kaikki ovat kiinnostuneet musiikista, konseptista ja hahmoista. Olen kiitollinen, että pieni päähänpistoni on kasvanut näin suureksi.”

Nebula Arcana

Apokalyptinen teema on saanut kummankin miehen miettimään, miten he itse suhtautuisivat, jos saisivat tietää maailmanlopun koittavan lähitulevaisuudessa. Jussi Kaarnekaiku sanoo kysymyksen olevan vaikea.

Jussi: ”Kyllähän se alkuun tulisi shokkina, mutta sitten menisin varmasti päivä kerrallaan. Ja ehkä toivoen, ettei se tulisikaan. Toivo pimeyden seassa ja hetkestä nauttien.”

Jarmo Puolakanaho sanoo, että ihmiset tuskin miettivät joka aamu herätessään, mikä elämässä loppujen lopuksi on tärkeää. Tieto odottavasta lopusta luultavasti saisi miettimään, mitä viimeisinä päivinään oikeasti haluaisi vielä tehdä.

Jarmo: ”Jotain, jota ei ole tehnyt. Tai joka olisi tärkeä tehdä lähimmäiselle tai itselleen oman mielenrauhan takia. Ettei ihan uppoutuisi lopun odottamiseen, vaan olisi päiviä, jolloin vaikka ihan saunoisi tai kalastaisi. Jos asiaa miettisi koko ajan, silloin antaisi negatiivisuudelle vallan. Oululainen ajatus on, että ’oispa köysi. Jos ei oo ees köyttä, sillon mennee huonosti.'”

He uskovat, että ihmiset käyttäytyisivät maailmanlopun edessä samalla tavalla kuin saatuaan tiedon parantumattomasta sairaudesta. Monet masentuvat, mutta monet myös haluavat ruveta elämään elämään ja tekemään asioita, kun on kirkastunut, mitä he haluavat viimeisinä päivinään tehdä.

”Oululainen ajatus on, että ’oispa köysi. Jos ei oo ees köyttä, sillon mennee huonosti’.”

Jarmo: ”He ovat inspiroivia ihmisiä. Surullisia tarinoita tietenkin, mutta se on meillä kaikilla jossain vaiheessa edessä. Emme tiedä milloin. Siitä herää myös kysymys, että jos olisi tiedossa, milloin elämä päättyy, kuinka moni haluaisi kuulla sen? Moni ei ehkä haluaisi tietää, milloin viikatemies koputtaa olkapäälle.”

Jussi: ”Se on jännä, että hyvin usein kun ihminen on saanut lopun uutisen, he alkavat vasta silloin ensimmäistä kertaa oikeasti elää elämäänsä. He havahtuvat ja rupeavat tekemään niitä asioista, joista nauttivatja tykkäävät. He, ketkä ovat selvinneetkin, ovat jatkaneet elämäänsä ja kertoneet, että asioita ei pidä miettiä muiden vaan itsensä takia niin kauan, kuin täällä ollaan.”

Puolakanaho toivoo, että Nebula Arcanan esikoisalbumi inspiroisi ihmisiä miettimään, mitä he tekisivät, jos maailmanloppu mahdollisesti tulisikin meidän elinaikanamme.

Jarmo: ”Se voisi kirkastaa ajatuksia ja herättää arjen rutiineista, että hetkinen: ’Mähän oikeasti haluan elää’. Jos maailmanloppu sattuisi tulemaan vaikka kymmenen vuoden päästä, mitä ennen sitä haluaisi tehdä?”

Jussi: ”Tykkään hirveästi gallialaisten pelosta, että maailmanloppu tulee huomenna, mutta se ei tule tänään. Sitten he elävät tätä päivää.”