Primal Fear tavoittelee power metallin herruutta ”Domination”-albumillaan

Primal Fear ei ehkä ole power metallin kuumimpia nimiä, mutta syyskuussa julkaistun ”Domination”-albumin perusteella näin voisi kuitenkin olla. Vokalisti Ralf Scheepersin ja basisti Mat Sinnerin perustama Primal Fear on elänyt pitkän ja vaihderikkaan uran, jonka aikana jäsenistö on uusiutunut lukuisia kertoja. Scheepersin ja Sinnerin lisäksi kitaristi Magnus Karlsson on vakiinnuttanut myös asemansa yhtenä pitkäaikaisena jäsenenä, liityttyään Primal Feariin vuonna 2008. Viime vuonna kokoonpanon neljäs pitkäaikainen jäsen, kitaristi Alex Beyrodt, jätti yhtyeen lähes viidentoista vuoden jälkeen. Hänen tilalleen löytyi Thalìa Bellazecca, ja edeltävän rumpalin on korvannut André Hilgers.

Vaikka Primal Fearin kokoonpano on jälleen uudistunut, ei se ole ainakaan uusimman pitkäsoiton perusteella ollut huono asia. Saksalaisyhtyeen viidestoista täyspitkä sisältää runsaasti ruutia ja yllättävän paljon tarttuvuutta, mitä en osannut etukäteen odottaa. Tarttuvuus perustuu osin kappaleiden kertosäkeistöpainottuneisuuteen, mutta myös veitsenterävään sävellys- ja sovitustyöhön. Tämän suhteen kiitoksia saa varmaan lähettää Karlssonin suuntaan, joka on tehnyt vakuuttavaa jälkeä The Ferrymenin parissa ja Anette Olzonin kanssa.

Väkevän ja mukaansa tempaavan ulosannin lisäksi Primal Fearin vahvuudeksi on laskettava myös vokalisti Scheepers. Vaikka Scheepers ei pääsekään äänialansa puolesta kaikista kiljuvimpiin korkeuksiin, osaa saksalaissolisti hyödyntää erinomaisesti oman äänirekisterinsä vahvuuksia. Ennen muuta Scheepersin äänestä löytyy karismaattisuutta ja tunteenpaloa, jotka herättävät kappaleet kunnolla eloon. Solistin vahvuudeksi on myös laskettava erinomaisen selkeä artikulointi, jonka tiimoilta sanoituksia ei joudu arvailemaan.

Lähes tunnin mittainen ”Domination” saattaa ensivaikutelmaltaan vaikuttaa järkälemäiselle, muttei sitä onneksi ole. Primal Fear on loihtinut kolmentoista kappaleen kokonaisuuden, joka sisältää hiuksenhienoja sävyeroja, mutta kuitenkin riittäviä, ylläpitääkseen mielenkiintoa. Pitkäsoitolta löytyy sopivassa suhteessa niin suoraviivaista tykitystä, surumielisyyteen kallellaan olevaa murjontaa kuin rauhallisempaa tunnelmointiakin. Näistä viimeisin on tosin vähiten edustettuna, mutta tulee kuitenkin esille ”Eden”-teoksella. Kyseisellä kappaleella kuullaan myös Melissa Bonnya Ad Infinitumista.

Kokonaisuudessaan ”Domination” on pureva albumi, joka osoittaa Primal Fearin olevan edelleen tasokas ja uskottava tekijä metallimusiikin saralla. Muutaman kappaleen karsimalla pitkäsoitosta olisi saanut entistä intensiivisemmän, mutta saksalaisyhtye on selvästi priorisoinut laajemman annin tärkeämmäksi. ”Domination” onnistuu kuitenkin herättämään primitiivistä hevin uhmakkuutta, joten eikö sitä voi pitää merkkinä tasokkaasta hevialbumista?

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen