Pro Widow’n ”Rocks & Flames” on nasevaa hard rockia naissolistin kera

Pakko myöntää, että niin Pro Widow nimenä kuin yhtyeen logokin herättävät ihmetystä. Nimi kun tuo väistämättä mieleen lesken ja ”pro”-sanan kanssa yhtälö on aika erikoinen. Vastaavasti Pro Widow’n logo muistuttaa vahvasti mikkeliläisen Wilhelm-yökerhon entistä logoa, jossa oli myös vaakunamaisuutta. Hauskana yksityiskohtana todettakoon, että kyseinen yökerho oli aikanaan profiloitunut erityisesti rock-musiikkiin. No, vaikka Pro Widow’n ja Wilhelmin välillä ei olekaan sen suurempaa yhteyttä, on logojen samankaltaisuus silti erikoinen asia.

Pro Widow operoi määrätietoisesti rockin saralla. Merkittävin ero esikoisalbumin ja toisen pitkäsoiton välillä on syntynyt solistinvaihdoksen myötä. Pro Widow’n edellinen vokalisti poistui yhtyeestä viisi vuotta sitten ja tilalle löytyi naissolisti DD Slick. Kun uutta solistia peilaa edeltäjäänsä, voi vaivatta todeta Pro Widow’n löytäneen hyvän paikkaajan. DD Slick kun omaa viehkeän ja hard rockin äänimaisemaan täydellisesti sopivan matalan lauluäänen, joka tihkuu tarvittavaa karismaattisuutta. Uuden solistin myötä Pro Widow’n ulosanti on myös hieman siistiytynyt, mikä ei sekään ole huono muutos.

Mitä tulee itse ”Rocks & Flames” -pitkäsoiton sisältöön, huomaa siitä välittömästi sen olevan pitkän linjan muusikoiden käsissä syntynyttä. Kappaleet rullaavat määrätietoisesti ja ongelmitta, ja teosten välillä on hienoisia sävyeroja, minkä turvin albumi etenee jouhevasti. Kappaleet itsessään ovat kertosäkeistöihin painottuvia, ja yhtyeen kitaristit takaavat kitaravetoisen soundin. Pitkäsoiton parhaimmiksi korvamadoiksi lukeutuvat yhteislauluosuuksia sisältävä ”Not That Kind” ja katkeransuloinen ”Sick & Tired”.

Albumin päättävä ”Big Balls Of Fire” kiinnittää sekin huomiota. Kappaleen nimi lienee saanut inspiraationsa Jerry Lee Lewisin ”Great Balls Of Fire” -teoksesta. Varsinaisesta coverista tässä ei siis ole kyse, vaikkakin luulenkin Pro Widow’n hyödyntäneen Lewisin kappaleen nimen nokkeluutta.

Kokonaisuutena Pro Widow’n toinen pitkäsoitto on viihdyttävä ja paikoin jopa mukaansatempaava. Kaikki kappaleet eivät onnistu herättämään suurta tunteiden paloa, mutta antavat kuulijalle vähintäänkin hyvän mielen. Pitkäsoitolta jää hieman kaipaamaan vielä muutamaa ”Not That Kind”- ja ”Sick & Tired” -kappaleen kaltaista, tarttuvaa teosta. Ne olisivat lisänneet albumin imuvoimaa. Kokonaisuus jää kuitenkin reippaasti plussan puolelle, vaikka pitkäsoitosta ei jäisikään paljoa mieleen kytemään.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen