Progerockin vaivatonta soljuntaa Helsingissä – Riverside ja Lesoir Nosturissa
Elokuussa 2018 tuli ilmoitus, että legendaarinen Helsingin Nosturi lopettaisi toimintansa vuoden 2019 lopussa. Siitä lähtien yksi jos toinenkin yhtye on käynyt jättämässä jäähyväisensä tuolle mainiolle konserttisalille, ja viime tiistaina olivat vuorossa Lesoir ja Riverside. Varsinkin viimeksi mainitulle yhtyeelle ilta oli erityinen jo siksi, että keikka oli bändin peräti viides ja samalla viimeinen esiintyminen Nosturissa.
Illan korkkasi alankomaalainen Lesoir, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Yhtye määrittelee musiikkityylikseen art rockin, ja musiikissa oli kuultavissa vaikutteita muun muassa Anathemalta. Jo neljän studiolevyn ikään ehtinyt yhtye esitti noin neljäkymmmentäminuuttisen setin matalan intensiteetin tunnelmallista progerockia, jota pirstoi vain ajoittain päällekäyvämpi ilmaisu. Solisti Martje Meessen viihtyi välillä niin huilun kuin koskettimienkin parissa, mikä kertoo Lesoirin instrumentaali-vetoisesta musisoinnista. Lesoirin ensimmäistä keikkaa Suomen kamaralla oli todistamassa varsin maltillinen määrä yleisöä, joskin setin loppua kohden porukkaa oli jo tungokseksi asti, joten eiköhän yhtyeelle jäänyt ihan lämmin ensivaikutelma Suomesta.
Puolisen tuntia kestäneellä väliajalla yleisöä ruvettiin virittämään Riversiden tunnelmiin jo reilusti etukäteen, sillä Lesoirin lavalta poistumisen jälkeen ei kestänyt kauan, kun taustanauhalta alkoi kuulua tuulen ujellusta, variksen raakkumista ja haikeaa instrumentaalimusiikkia. Valot sammuivat muutaman minuutin ilmoitetusta aikataulusta jäljessä, ja keikka käynnistyi bändin uuden ”Wasteland”-levyn biiseillä ”Acid Rain” ja ”Vale of Tears”. Tällä biisikaksikolla sopikin aloittaa, sillä kappaleet kuuluvat uuden albumin välittömimmin iskevään osastoon.
Mainos päättyy
Heti alusta alkaen kävi selväksi, että yhtyeen livesoittoon on haettu erittäin tuhtia soundia, jossa laulu ja instrumentit eivät jää toistensa jalkoihin, vaan kaikki erottuvat edukseen. Siinä onnistuttiin häkellyttävän hyvin, ja välillä itsensä löysi haavi auki ihmettelemästä, miten neljästä miehestä lähtee noin iso ja monipuolinen soundi. Instrumentaaliosuuksien alati kasvaessa erityisesti keikan loppua kohden laulaja-basisti Mariusz Dudan tiukat bassoriffit, Piotr Koziezardzkin rumputyöskentely, ja Michal Lapajin urut, koskettimet ja muut ääniefektit loivat yhdessä lähes hypnoottisen tunnelman. Valittamista ei ollut myöskään kiertuekitaristi Maciej Mellerin otteissa, vaikkei häntä yhtyeen varsinaiseksi jäseneksi lasketakaan.
Keikkasetissä suurinta roolia näytteli itseoikeutetusti viime syksynä ilmestynyt ja mainion vastaanoton saanut ”Wasteland”, jonka yhdeksästä kappaleesta kuultiin peräti seitsemän. Yhtyeen kuudesta albumista yksikään ei jäänyt keikalla täysin paitsioon, joskin lähimpänä sitä olivat ”Rapid Eye Movement” ja ”Second Life Syndrome”, joilta molemmilta kuultiin yksi biisi. Akustisella kitaralla soitettu ”Guardian Angel” ja death metal -ärjyntääkin sisältänyt ”Loose Heart” erottuivat edukseen erityisesti setin loppupuoliskolla.
Kiitospuheissaan Duda noteerasi Nosturin jo näköpiirissä häämöttävän lopun ja sen, että yhtye on soittanut enimmät Suomen keikkansa juuri Nosturissa. Vaikka mies valittelikin Nosturin alasajoa, uskon niin yleisön vastaanottoon kuin yhtyeen vuolaisiin ja vilpittömiin kiitoksiin perustuen, että mistä tahansa löytyykin yhtyeen seuraava keikkapaikka pääkaupunkiseudullamme, on Riverside sinne aivan yhtä tervetullut kuin Nosturiinkin menneinä vuosina.
Teksti ja kuvat: Ossi Kumpula