Progressiivisen metallin uranuurtaja juhlimassa Suomessa – Periphery Tavastialla

Yhdysvaltalainen Periphery soitti torstaina 11.5. Helsingin Tavastialla uransa viidennen Suomen-keikkansa yhdessä The Contortionistin ja Destragen kanssa. Ilta alkoi italialaisen Destrage -yhtyeen voimin, ja bändi toimikin oikein loistavasti livenä, mutta levyiltä en ole oikeastaan saanut sen suurempaa vaikutusta. Bändillä on kuitenkin selkeästi hyvä ote musiikkiinsa, ja se suoriutui keikasta aivan moitteetta. Tämä oli varmasti ensimmäinen kerta, kun olen heiluttanut päätäni sellaiselle bändille, jota en ennestään tunne.

The Contortionist sen sijaan tunnelmoi omintakeisella musiikillaan maagisesti koko Tavastian aivan unen partaalle. Bändi toimisikin erinomaisesti melatoniinin vastikkeena. Bändin setin ehdottomasti vaikuttavin pala saatiin heti ensimmäisten biisien ”Language: Intuitionin” ja ”Conspiren” aikana, sen jälkeen muutamat rauhallisemmat osiot setistä tukivat bändin ulosantia.

Periphery asteli lavalle ”Juggernaut: Alpha” -albumin avausraidan ”A Black Minute” saattelemana, minkä jälkeen se päräytti käyntiin samaisen levykaksikon viimeisen kappaleen ”Stranger Things” – koko spektrumi vartissa, huikeaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Periphery toimitti tavaransa juuri niin huolellisesti, kuin pitääkin, ja äärimmäisellä intohimon palolla, jota on aina ilo seurata. Kitarakolmikon koostavat Mark Holcomb, Jake Bowen ja Misha Mansoor. Tämä kolmikko muodostaa yhtyeen, joka on uusi Iron Maiden, joskin paljon vaatimattomammassa asemassa. Mikrofonin varressa heiluu Spencer Sotelo, jonka kuuluvuudesta Peripheryyn on kinasteltu fanien kesken iät ja ajat. Tällä kertaa kuitenkin kuulin jotain todella hämmentävää: Spencer lauloi paremmin, kuin olen ikinä livenä tai taltioinneista kuullut, ja Spencer kuitenkin ilmoitti olevansa kipeä, mikä lisäsi hämmennystä.

Periphery räimi, tykitti, maalaili, kaahasi ja jytkytti millintarkasti settinsä läpi samalla liikehtien lavalla. Kaikki soittimet kuuluivat hyvin, ja Spencerin ääni oli tasaisesti esillä koko ajan. Yleisökin sai esittää taitojaan ”Marigold-” ja ”Lune”-kappaleiden kuoro-osuuksissa. Peripheryn ensimmäiseltä albumilta ei soitettu tällä kertaa mitään, ja kuulinkin joidenkin fanien sanovan ulos lähtiessäni, että ”liian vähän hittejä”. Ymmärrän tuon hyvin, sillä ”Periphery II” -albumiltakin tuli vain lopetuskappale ”Masamune”. Kuitenkin kappaleen ollessa yksi suosikeistani synkkyytensä ja mahtipontisuutensa vuoksi, en osannut mieltäni pahoittaa.

Settilista koostui enimmäkseen ”Periphery III: Select Difficultyn” materiaalista; kyseinen lätty toimiikin loistavasti livenä ja biiseistä huomaa, että niitä on rakennettu livetilanteet mielessä. Yleisö lauloi ja hekumoi koko ajan mukana, mikä oli positiivinen yllätys, sillä en odottanut tällaista vastaanottoa uudemmille kappaleille. ”The Way The News Goes” sai arvoisensa musiikkivideon livetilanteesta, niin kuin ”Psychosphere” samaisella paikalla vuonna 2015. Settilistaan merkitty ”The Price Is Wrong” jäi kuitenkin aikataulullisista syistä soittamatta, sillä yhtye joutui aloittamaan keikkansa hieman myöhässä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Keikan lopetti täydellinen lopetuskappale ”Lune” uudelta levyltä. Bändin ja yleisön välinen yhteys oli fantastinen, ja saattoipa muuan JP taltioida toisenkin kappaleen kyseisestä biisistä. Periphery lopetti keikkansa hymyssä suin ja bändistä näki, että se nautti täällä soittamisesta; yleisö antoi saman kiitoksen lavalle päin. Yhtyeestä saattaa tulla useamminkin täällä vieraileva yhtye, mutta se ei itseäni juurikaan haittaa, sillä Periphery on täydellinen livebändi.

The Contortionistin settilista:

1. Language I: Intuition
2. Language II: Conspire
3. Thrive
4. Solipsis
5. Primordial Sound
6. Oscillator
7. The Parable

Peripheryn settilista:

1. A Black Minute
2. Stranger Things
3. The Way The News Goes
4. Marigold
5. Remain Indoors
6. Prayer Position
7. The Bad Thing
8. Flatline
9. Memento (Haunted Shores cover)
10. Psychosphere
11. Masamune
12. Lune

Kirjoittaja: Otto Vainionpää
Kuvaaja: Sami Eräluoto

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy